Hänen hermonsa olivat liikarasittuneet ja ärtyneet sinä iltana kestetyistä, ristiriitaisista mielenliikutuksista, ja hän antautui suurempaan vaaraan kuin aavistikaan. Mutta silmäillessään ruiskua ja ajatellessaan, että sen sisältö huojentaisi surua, antaisi lepoa ja rauhaa, hän sittenkin tunsi vain inhoa sitä kohtaan. Hän ei vähääkään miettinyt mahdollisuutta turvautua uudelleen morfiinin tuottamaan valheelliseen onneen.
Nyt hän tiesi olevansa paremmassa turvassa sen viettelystä vastaan kuin sellainen ihminen, joka ei milloinkaan ollut sitä käyttänyt. Mutta hänestä tuntui, että tämän yön jälkeen, jolloin Penningtonin rakkaudenvakuutukset vielä kaikuivat hänen korvissaan, hän ei saanut pitää esinettä hallussaan, joka oli niin räikeässä ristiriidassa Custerin elämän ja luonteen puhtauden kanssa. Kuukausimääriä hän oli säilyttänyt sitä, pitäen sitä osana järjestelmästä, jonka hän oli keksinyt vapautuakseen sen vallasta. Ilman sitä hänen olisi ollut mahdoton tietää, kykenisikö hän vastustamaan sen houkutusta, jos sitä olisi käsillä. Mutta nyt hän oli päässyt siitä eroon. Hän ei enää sitä tarvinnut.
Melkein uskonvimmaisen rajusti hän hävitti sen, musertaen kantapäällään rikki lasipullot ja ruiskun sekä repien pienen kotelon sirpaleiksi. Sitten hän kokosi kappaleet, vei ne arkihuoneen takkaan ja poltti ne.
Seuraavana päivänä saapuivat Ganadoon K.K.S.-atelierin hevoset, tuoden useita tavarakuormia, ja niitä saattaneet miehet pystyttivät leirinsä Linkkuveitsi-cañoniin. Eva oli perin ihastunut ja kulutti suuren osan aikaansa satulassa, tarkkaillen heidän valmistuksiaan. Hän koetti saada Shannonin mukaansa, mutta viimemainittu keksi kaikenlaisia verukkeita voidakseen pysytellä poissa, sillä häntä peloitti, että vaikka Crumb ei vielä ollutkaan saapunut, saattoi siellä olla muita atelierin henkilökunnan jäseniä, jotka tunsivat hänet.
Crumb ja loppuseurue tulivat iltapäivällä, vaikka heitä oli odotettu vasta seuraavana aamuna. Eva, joka oli saanut Custerin mukaansa ratsastamaan leirille taaskin iltapäivällä, muistutti näyttelijä-ohjaajalle, että he olivat tavanneet toisensa ja tanssineet toistensa kanssa noin puolitoista vuotta sitten.
Heti ensi näkemältä tekivät Evan kauneus, nuoruus ja raikkaus Crumbiin voimakkaan vaikutuksen. Hän arveli mahdollisesti saavansa tytöstä välineen hauskuttaakseen ikävää aikaansa ollessaan pakollisesti poissa Hollywoodista useita viikkoja — vaikka hän samalla oivalsi, että iso veli kenties olisi vastuksena, jollei hänen onnistuisi punoa lemmenjuoniaan salavihkaa.
Keskustelun aikana hän käytti hyväkseen tilaisuutta huomauttaakseen, että Eva sopisi hyvin kuvattavaksi. »Käsken ottaa teistä filmiä joitakuita kymmeniä metrejä», hän virkkoi, »jonakin päivänä, kun olette täällä meidän työskennellessämme. Ehkä löydämme täältä kukkuloiden keskeltä aavistamattoman Pickfordin!»
»Sitten hän pysyykin aavistamattomana», huomautti Custer jyrkästi.
»Sisareni ei lainkaan halua eläviinkuviin.»
»Mistä sinä tiedät, etten halua?» tokaisi Eva.
»Gracen jälkeenkö?» kysyi Custer merkitsevästi.