Se oli hyvin ihanaa — tämä suuri, ihmeellinen rakkaus. Palatessaan kotiin hän ei osannut ajatella mitään muuta. Hän ei ollut itserakas, ja hänestä tuntui kummalliselta, että Shannon oli säilyttänyt rakkautensa hänelle, vaikka tyttö oli varmaankin tuntenut paljon muita miehiä. Gracen laita oli ollut toinen. Heidän rakkautensa oli kasvanut rinnan heidän kanssaan lapsuudesta saakka. Se, että Grace rakasti häntä, ei ollut tuntunut sen merkillisemmältä kuin sekään, että Eva rakasti häntä ja hän Gracea. Mutta Shannon oli saapunut hänen luokseen oudosta maailmasta — joka oli täynnä miehiä — jossa hänen kauneutensa ja viehätysvoimansa tähden oli täytynyt olla monien ihailun esineenä. Mutta sittenkin Shannon oli antanut hänelle sydämensä koskemattomana. Sillä olihan Shannon kertonut, ettei hän ollut milloinkaan rakastanut ketään toista — ja hän oli puhunut totta.
XXXII.
Custerista erottuaan Shannon meni huvilaansa ja istui kauan aikaa pöydän ääressä äitinsä valokuvan edessä. Milloinkaan ennen ei hän ollut tarvinnut rakastavan henkilön neuvoa niin kipeästi kuin nyt. Melkein missä muussa asiassa hyvänsä hän olisi voinut turvautua rouva Penningtoniin, mutta tässä hän ei rohjennut. Hän tunsi, kuinka korkealle alttarille Penningtonit sijoittivat naistensa puhtauden rakkautensa pyhitetyssä temppelissä, ja tiesi, ettei sinne saanut astua olematta puhdas.
Sydämensä sisimmässä sopukassa hän tiesi, että hänellä oli oikeus olla siellä Custerin äidin ja sisaren rinnalla. Mutta surkeata oli, ettei hän mitenkään voinut todistaa, että hänellä oli se oikeus, sillä kukapa häntä uskoisi? Ihmisiä oli hirtetty vähemmän sitovien, asianhaaroihin perustuvien todistusten nojalla kuin ne olivat, jotka voitiin esittää hänen puhtauttaan vastaan. Niin — jos Penningtonit koskaan saisivat tietää hänen ja Wilson Crumbin yhteydestä, sysäisivät he hänet pois elämästään samoin kuin ajaisivat spitaalisen talostaan.
Ei edes Custerin rakkaus kykenisi toipumaan, jos hänen kunniantuntonsa ja ylpeytensä saisivat sellaisen kolahduksen. Shannon ei silti pitänyt Custeria vähemmän arvoisena, sillä hän tunsi maailman kyllin hyvin tietääkseen, että ylpeys ja hyve ovat usein suvaitsemattomia, jopa ahdasmielisiäkin.
Hänen ainoa toivonsa oli niin ollen koettaa järjestää niin, ettei Wilson Crumb näkisi häntä ollessaan Ganadossa. Rakkaus ja siitä johtuva heikkous taivuttivat hänet vastaanottamaan onnen, jonka tyly kohtalo oli siihen saakka pitänyt hänestä loitolla ja johon hänellä kunniantuntonsa vaatimusten mukaan ei nytkään ollut oikeutta.
Hän olisi toivonut, ettei Custer olisi rakastanut häntä ja että hän olisi saanut edelleenkin viettää elämää, josta hän oli oppinut pitämään; silloin hän olisi saanut olla Custerin läheisyydessä ja olla alituisesti hänen seurassaan onnellisissa ystävyyssuhteissa. Mutta kun Custerin käsivarret olivat hänen ympärillään ja suutelot hänen huulillaan, ei hänellä ollut voimaa vastustaa eikä kieltää suurta rakkautta, joka oli hallinnut koko hänen olemassaoloaan monien kuukausien aikana.
Custerin rakkauden tunnustusta seuranneiden lyhyiden, autuaallisten hetkien aikana Shannon oli antautunut tunteittensa valtaan ajattelematta tulevaisuutta. Mutta kun hän nyt äkkiä sai tiedon Crumbin pikaisesta saapumisesta, hätkähdytti se hänet muistamaan menneisyyttä ja miettimään sen merkitystä tulevaisuuteen, ja hän tunsi liiankin selvästi, että hänen kunnian vaatimusten nimessä oli ennemmin tai myöhemmin itsensä kerrottava Custerille koko Hollywoodissa vietettyjen kamalien kuukausien häpeällinen tarina. Muuta keinoa ei ollut. Hän ei voinut mennä miehen puolisoksi, jollei saattanut osoittaa olevansa yhtä kunniallinen kuin hänkin. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistua ainaiseksi.
Oli jo puoliyö, kun hän nousi pöydän äärestä ja meni kamariinsa. Miettivänä hän astui lukitun lippaan luokse, otti avaimen ja aukaisi sen. Sieltä hän otti esille pienen, mustan kotelonsa, käänsi kannen auki ja silmäili pikku pulloja, neuloja ja pientä ruiskua, jotka kaikki olivat näytelleet niin turmiollista osaa hänen entisyydessään.
Sen, mitä hän sinä yönä teki, hän oli tehnyt viimeksi kuluneen vuoden aikana niin usein, että se oli muuttunut melkein uskonnolliseksi toimitukseksi. Hän oli tahtonut katsella kiusaajiaan, voidakseen tyydytyksekseen pilkata niitä ja osoittaakseen uutta tahdonvoimaansa, jonka kehittymiseen hänen rakkautensa Custer Penningtonia kohtaan oli niin tehokkaasti vaikuttanut. Tänä yönä hän meni hieman pitemmälle. Hän otti vähän pumpulia, pisti sen lusikkaan, liuotti hiukan valkeata jauhetta, pitäen palavaa tulitikkua lusikan alla, ja veti sitten nesteen ruiskuun.