Shannon horjui melkein kuin olisi saanut iskun. Wilson Crumb tulossa sinne! Ganadoon! Lyhytpä tosiaan oli ollut hänen suloinen onnensa!
»Mikä sinua vaivaa, Shannon?» kysyi Custer huolestuneena.
Tyttö tointui nopeasti.
»Oi, ei se ole mitään», vastasi hän, naurahtaen hermostuneesti. »Minua vain hieman huimasi.»
»Sinun olisi paras mennä sisälle ja paneutua pitkäksesi», ehdotti
Custer.
»Ei. Lähden kai kotiin, jos saatat minua autolla, Custer. Kuten tiedät, on kello kymmenen myöhäinen aika meille.»
»On lauantai-ilta», huomautti Eva.
»Mutta minä en tahdo jäädä pois huomisaamuiselta ratsastusretkeltä. Te kai lähdette kaikki mukaan, eikö niin?»
»Ainakin minä», vakuutti Custer.
Hän pani merkille, että tyttö oli hyvin hiljainen heidän ajaessaan hänen asunnolleen, ja heidän erotessaan Shannon takertui häneen ikäänkuin ei olisi jaksanut erota hänestä.