»Sinua vaivaa se», selitti Eva, »että olet hänelle kateellinen, koska hän on näyttelijä. Sellaisia te miehet olette!»
Custer purskahti nauramaan.
»Ehkä olet oikeassa», hän myönsi, »mutta en pidä hänestä ja toivon, ettet koskaan mene tuonne leirille yksin.»
»No niin, mutta aion käydä katsomassa, kuinka kuvia otetaan», vastasi tyttö, »ja jollen saa ketään mukaani, menen yksin.»
»En pidä siitä, miten hän katseli sinua, Eva.»
»Sinähän vasta olet kummallinen! Hän ei katsonut minua sen kummemmin kuin kuka muu mies hyvänsä.»
»Eipä siltä tunnu. Minua ei niin kiihkeästi haluta iskeä kalloa puhki kaikilta miehiltä, joiden näen katselevan sinua, kuin häneltä.»
»Niin, sinä olet ennakkoluuloinen. Ihan varmasti hän on hyvin herttainen ihminen!»
Seuraavana aamuna Eva ei löytänyt ketään, jolla olisi ollut aikaa ja halua lähteä hänen seurakseen, ja hän ratsasti yksin leirille. Näytteleminen oli jo aloitettu. Vaikka Crumbilla olikin puuhaa, uhrasi hän kuitenkin kohteliaasti aikaansa selittääkseen kappaleen juontaja elävienkuvien ottamisen teknillisiä yksityiskohtia. Hän käski muutaman miehen pitää Evan hevosta, kun tyttö tuli tirkistämään tarkastuslasien lävitse. Crumb kulutti Evan seurassa aikaa niin paljon, että senaamuinen työ viivästyi tuntuvasti. Samalla paisui edellisenä aamuna hänen sairaloisessa mielessään virinnyt intohimo yhä valtavammaksi.
Hän pyysi tyttöä jäämään puoliselle leiriin. Kun tyttö jyrkästi selitti, että hänen oli palattava kotiin, rukoili Crumb häntä tulemaan uudelleen iltapäivällä. Vaikka Eva olisikin tehnyt sen ilomielin, sillä seurueen työskentely oli hänestä uutta ja mielenkiintoista, hylkäsi hän kuitenkin kutsun, koska hän oli jo sopinut iltapäivän vietosta.