Crumb saattoi hänet hevosen luokse ja käveli hänen rinnallaan maantietä pitkin vähän matkan päähän toisista.
»Jollette voikaan saapua iltapäivällä», hän virkkoi, »niin mahdollisesti voitte tulla illalla. Aiomme ottaa yökuvia. En ollut arvellut kutsua tänne ketään, koska työ on jokseenkin vaikeaa ja vaarallista ja vieraan läsnäolo saattaa tehdä näyttelijät hajamielisiksi, mutta jos luulette voivanne päästä tänne yksin, niin olisin oikein iloissani, jos tulisitte tänne muutamiksi minuuteiksi kello yhdeksän aikana. Työskentelemme samassa paikassa. Älkää unohtako», hän toisti, kun Eva lähti ratsastamaan pois, »että juuri tähän näytökseen minun ei todellakaan pitäisi kutsua ketään vieraita katselijoita. Jos siis tulette, niin älkää hiiskuko siitä mitään kellekään muulle.»
»Minä tulen», lupasi tyttö. »Olitte kovin hyvä, kun pyysitte minua, enkä minä virka siitä kellekään mitään.»
Crumb hymyili palatessaan odottavan seurueensa luokse.
Kasvatettuna samassa ilmakehässä syntymästään saakka, tuntematta muita kuin kunniallisia ihmisiä ja uskoen, että kaikki miehet ovat kaikkien naisten ritarillisia suojelijoita, Eva ei lainkaan epäillyt, että näytelmänohjaajan kohteliaan käytöksen ja kauniiden puheiden takana piili kavaluus. Hän piti tulevaa, yöllistä käyntiään seurueen työskentelynäyttämöllä vain harmittomana seikkailuna. Eikä hänellä omien kokemustensa perusteella ollut vähääkään syytä pelätä, koska seurueessa oli neljäkymmentä tai viisikymmentä miestä ja naista, jotka kuten kuka muu hyvänsä olisivat valmiit suojelemaan häntä kaikilta ikävyyksiltä, jotka he pystyisivät torjumaan.
Hänen omatuntonsa ei ollut ollenkaan rauhaton, vaikka hänestä olikin ikävä, ettei hän saanut jakaa hyvää onneaan perheen muiden jäsenten kanssa. Myöskin oli hänestä valitettavaa, että hänen piti lähteä talosta salaa kuin yöllä hiipivä varas. Sellaiset seikat eivät sopineet Penningtonien ajatustapaan. Mutta Eva rauhoitti nämä epäilykset lupaamalla itselleen kertoa seuraavana aamuna kaikki toisille aamiaispöydässä.
Puolisen jälkeen meni Custer kamariinsa ja heittäytyi kirja kädessä vuoteelleen, aikoen lukea puolisen tuntia, mutta nukkui.
Shannon Burke, josta tuntui, ettei hänen tarvinnut lainkaan pelätä kohtaavansa K.K.S:n seurueen jäseniä Penningtonien talossa, ratsasti kohta sen jälkeen Senaattorilla sinne Evan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Hänen sitoessaan ratsuaan talon pohjoiselle seinustalle pysähdytti Wilson Crumb autonsa pation vastaiselle puolelle, eteläiselle ajotielle. Hän oli tullut tapaamaan eversti Penningtonia sopiakseen tämän kanssa seuraavan päivän näytännössä tarvittavien Ganadon herefordilaisten käyttämisestä.
Kun Shannon ei löytänyt Evaa perheen arkihuoneesta, meni hän talon läpi ja astui patioon, samassa kun Wilson Crumb nousi holvikäytävälle tuovat kaksi porrasaskelmaa. Ennen kuin kumpikaan aavisti toisen läsnäoloa, olivat he vastakkain tuskin metrin päässä toisistaan.
Shannon kävi kalmankalpeaksi tuntiessaan, miehen, ja Crumb seisoi hetkisen kykenemättä lausumaan sanaakaan.