Custer kiiruhti huoneesta noudattamaan isänsä ohjeita.
Myöhemmin, heidän odottaessaan lääkärin saapumista, eversti kertoi
Custerille, mitä Eva edellisenä iltana oli kokenut Crumbin seurassa.
»Hän tahtoi surmata itsensä sen tähden, mitä mies puhui hänelle
Guysta», hän selitti. »Mitään muuta syytä hänellä ei ollut.»
Sitten tuli tohtori, ja he kaikki odottivat jännittyneinä, peläten ja toivoen, sillä aikaa kun hän tutki sairasta. Lääkärivanhus toimi huolellisesti ja harkitusti ulkoisesti yhtä tyynenä ja rauhallisena kuin olisi käsitellyt jotakin lievästi loukkaantunutta tuntematonta. Mutta hänen sydämensä oli yhtä raskas kuin toistenkin, sillä hän oli ollut auttamassa, kun Eva tuli maailmaan, tuntenut tytön koko hänen lyhyen elämänsä ajan ja rakastanut häntä.
Vihdoin hän oikaisihe suoraksi. Toiset silmäilivät häntä kysyvästi.
»Hän elää vielä», ilmoitti tohtori, mutta hänen äänensä ei ollut toiveikas.
»Kutsutin tänne Carruthersin», sanoi eversti. »Hän on parhaillaan matkalla. Hän oli vakuuttanut Custerille olevansa täällä vajaassa kolmessa tunnissa.»
»Sovin myöskin siitä, että tänne lähetetään pari sairaanhoitajatarta», lisäsi Custer.
Tohtori Baldwin ei vastannut mitään.
»Eikö ole lainkaan toivoa?» kysyi eversti.