»Sinä olet kerrassaan hirmuinen!» hän huudahti. »Minä lähden hieman siistimään asuani päivällistä varten. Älkää odottako minua!»
Tanssiaskelin hän sipsutti arkihuoneen lattian poikki patioon ja omaa huonettaan kohti.
»Aivosi pienet kalisee, kilisee, kolisee», huusi veli hänen jälkeensä.
»Eikö hän ole verraton?» hän lisäsi toisille.
»Ei kukaan voi lähimainkaan vetää hänelle vertoja», vastasi eversti nauraen. »Hän on ainut laatuaan koko maailmassa.»
»Ja hän on meidän, Luojan kiitos!» virkkoi veli.
Eversti silmäili Evan kaupungista tuoman sanomalehden otsakkeita.
»Mitä uutisia?» tiedusti Custer.
»Samaa vanhaa lorua», vastasi hänen isänsä. »Murhia, avioeroja, lapsenryöstöjä ja väkijuomajuttuja, eivätkä asianomaiset ole edes kyllin omintakeisia tehdäkseen jutut mielenkiintoisiksi käyttämällä uusia menetelmiä. Mutta, kas vain! Tuopa ei olekaan niin hullua! ’Kahdensadan tuhannen dollarin arvosta varastettua wiskyä laskettu rannikolle’», luki hän. »Raittiuden valvojat ja rahaministeriön erikoisesti määräämät toimitsijat työskentelevät huomiotaherättävän teorian pohjalla, jonka nojalla toivotaan saatavan selville, missä eräästä New Yorkissa sijaitsevasta hallituksen varastosta vuosi sitten varastettua, kokonaisen omaisuuden arvoista wiskymäärää nyt säilytetään. Tähän asti on tiedetty vain sen verran, että wisky vietiin varastosta tavaravaunuissa kirkkaalla päivällä, ja se oli rohkeimpia varkauksia, mitä New Yorkissa on milloinkaan tehty. Lähteestä, jota ei ole suostuttu ilmaisemaan, ovat hallituksen etsivät nyt saaneet tietoja, jotka saavat heidät uskomaan, että väkijuomasaalis oli lastattu purjealukseen, joka on tehnyt pitkän kiertomatkan Kap Hornin ympäri ja on nyt jossakin eteläisen Kalifornian rannikolla. Vielä otaksutaan hallituksessa, että wiskyä parhaillaan lasketaan maihin veneillä ja kuljetetaan johonkin kätköpaikkaan vuoristoon. Wisky on yksitoista vuotta vanhaa ja pantiin pulloihin kolme vuotta sitten, vähää ennen kuin kieltolaista tuli harmillinen tosiasia. Jos tämän nestemäärän kaupustelijat joutuvat kiinni, käy heille huonosti, sillä tavara varastettiin suoraan hallituksen varastosta ja kaikki etsinnässä mukana olevat viranomaiset pitävät tärkeänä, että syylliset saavat varoittavan rangaistuksen.»
»Yksitoista vuotta vanhaa!» huokasi eversti. »Se saa veden herahtamaan kielelleni! Minun on täytynyt tulla toimeen kotitekoisella rypäleviinillä toista vuotta. Ajatelkaahan sitä — minun, Penningtonin! Esi-isäni varmaankin kiemurtelevat haudoissaan Virginiassa!»
»Päinvastoin he otaksuttavasti nauravat hihoihinsa. He kuolivat ennen heinäkuun 1 päivää 1919», pisti Custer väliin. »Yksitoista vuotta vanhaa — kahdeksan vuotta tynnyreissä», hän toisteli haaveillen, luoden pikaisen katseen Guy Evansiin päin, jonka mieltä äkkiä alkoi syvästi kiinnittää hänen tuolinsa vieressä olevalla pöydällä viruva kirja, vaikka hän oli lukenut sen kuusi kuukautta takaperin eikä ollut siitä pitänyt. »Ja kaupustelijoille käykin huonosti», jatkoi nuori Pennington. »No niin, sitä toivoisin. Heidät otaksuttavasti hirtetään, kurjat, kelvottomat lurjukset!»