Sitten he seisoivat äänettöminä useita minuutteja.
»Sinun olisi parasta lähteä, isä», ehdotti poika. »Palaa äidin ja Evan luokse! Älä sure tätä liian ankarasti! Eihän se sittenkään ole niin kovin kauheata. Elämäni on ollut mainio, enkä ole kertaakaan unohtanut olevani Pennington. En unohda sitä huomennakaan.»
Isä ei kyennyt puhumaan. He pudistivat kerran toistensa kättä, vanhempi mies kääntyi pois, ja vartijat saattoivat Custerin kuolemantuomittujen koppiin viimeisen kerran.
Hollywoodin tyttö
XXXVII.
Everstin saapuessa rancholle oli aamu käsissä. Hän tapasi vaimonsa ja Evan istumassa Custerin huoneessa. He tiesivät, millä hetkellä se tapahtuisi, ja olivat siellä odottamassa ollakseen mahdollisimman likellä häntä. He itkivät hiljaa. Keittiöstä pation toiselta puolen kuului Hannahin nyyhkytys. He istuivat pitkän aikaa äänettöminä. Äkkiä he kuulivat oven rämähtävän patiossa, ja sitten lähestyi joku juoksujalkaa.
»Eversti Pennington! Eversti Pennington!» huusi tulija.
Eversti astui Custerin huoneen ovelle. Huutaja oli kirjanpitäjä.
»Mikä on hätänä?» kysyi Pennington. »Tässä olen.»
»Hallitus on myöntänyt lykkäystä. On esitetty uusia todistuksia. Neiti Burke on parhaillaan matkalla tänne. Hän on löytänyt miehen, joka murhasi Crumbin!»