»Teitä molempia vaivaa se, ettette tahtoisi sallia meidän tyttöjen nähdä hauskannäköisiä kaupunkilaisnäyttelijöitä», väitti Eva. »Juuri se teissä on vikana!»
»Niin, he ovat mustasukkaisia», yhtyi rouva Pennington nauraen.
»No niin», sanoi Custer, »jos on näyttelijöitä, on myös näyttelijättäriä, ja mikäli olen heitä nähnyt, ovat jälkimäiset kauniimpia kuin edelliset. Kun nyt ajattelen asiaa tarkemmin, antaa heidän kaikin mokomin tulla. Kutsu heidät heti — kuukaudeksi — sähkötä!»
»Hupakko!» huudahti hänen sisarensa. »Hän ei ehkä tule tänne lainkaan.
Hän mainitsi siitä vain sattumoisin.»
»Ja koko tämä myrsky vesilasissa turhanpäiten», virkkoi eversti.
Heti lakattiin keskustelemasta Wilson Crumbista, ja kaikki, myöskin vaikutuksille altis pikku Eva, unohtivat hänet.
Nuorten keräytyessä pianon ääreen istuutuneen rouva Penningtonin luokse arkihuoneeseen, sijoittuivat rouva Evans ja eversti Pennington syrjään puhelemaan kaikenlaisista asioista kuunnellessaan laulua.
»Meillä on uusi naapuri», huomautti rouva Evans, »neljän hehtaarin suuruisella hedelmätarha-alueella, joka on meidän länsipuolellamme.»
»Niin — rouva Burke. Hän on siis jo muuttanut sinne, niinkö?» kysyi eversti.
»Hän saapui eilen. Hän on itävaltioista kotoisin oleva leski ja hänellä on luullakseni tytär Los Angelesissa.»