Hetkisen ajan kuvastui tytön levälleen menneistä silmistä sanomatonta kauhua.
»Sinä peto!» hän kirkaisi. »Sinä sanoinkuvaamaton peto!» Paiskattuaan oven kiinni jälkeensä hän melkein juoksi pitkin kapeata käytävää ja katosi huonosti valaistua katua reunustavien palmujen varjoon.
Mies ei seurannut häntä, vaan seisoi paikallaan nauraen, sillä hän tiesi tytön palaavan. Ovelasti hän oli kietonut Gazan verkkoonsa. Se oli vienyt kuukausia, eikä saalis ollut koskaan ollut varovaisempi eikä vaikeampi pyydystää. Yksi ainoa harha-askel pelin alkuaikoina olisi riittänyt säikäyttämään tytön pois ikiajoiksi, mutta Crumb ei ollut astunut harhaan. Hän oli perin ylpeä saavutuksestaan, tämä Wilson Crumb, sillä hän uskoi varmasti suorittaneensa paljon taitoa kysyvän työn.
Hykertäen käsiään hän meni kylpyhuoneeseen — hän ottaisi annoksen lunta. Mutta kun hän aukaisi kätkönsä, oli se tyhjä.
»Se pikku pahus!» hän äännähti.
Kuumeisen kiihkeästi hän kolusi lääkekomerossaan, mutta turhaan. Sitten hän riensi arkihuoneeseen, sieppasi hattunsa ja kiirehti ulos.
Melkein heti hän oivalsi, kuinka hyödytöntä etsiminen olisi. Hän ei tietänyt, missä tyttö asui. Gaza ei ollut koskaan ilmoittanut sitä hänelle. Atelierilla oli postitoimistossa numerolipas, johon voitiin lähettää Gaza de Lurelle tarkoitetut tiedot; äiti kirjoitti tytölle tämän omalla nimellä siihen taloon, jossa hän oli asunut koko ajan Hollywoodiin saavuttuaan. Nainen, jolta hän oli huoneen vuokrannut, ei tuntenut hänen näyttämönimeään. Hän tiesi vain, että tyttö näytti rauhalliselta ja hienostuneelta, maksoi vuokransa säännöllisesti etukäteen joka viikko ja oli aina kotona öisin paitsi silloin kun oli näyttelemässä maaseudulla.
Crumb palasi huvilaansa, tarkasti kylpyhuoneen vielä kahdesti ja paneutui levolle. Hän virui valveilla tuntikausia, heittelehtien rauhattomana kyljeltä toiselle.
»Pikku pahus!» hän jupisi yhä uudelleen. »Viidenkymmenen dollarin arvosta kokaiinia — pikku pahus!»
Seuraavana aamuna oli Gaza atelierissa valmiina työhön, kun Crumb ilmestyi myöhästyneenä. Mies oli hermostunut ja kärttyinen. Melkein heti hän kutsui Gazan syrjään ja vaati selitystä. Mutta kun he olivat kahden ja Gaza sanoi, että heidän välinsä olivat lopussa, käsitti hän, että hän oli kiintynyt tyttöön kovemmin kuin oli aavistanutkaan. Hän ei voinut luopua Gazasta. Hän oli valmis lupaamaan mitä hyvänsä eikä puolestaan vaatinut mitään, kunhan tyttö vain olisi hänen seurassaan mahdollisimman paljon. Yöt saisi Gaza käyttää mielensä mukaan — ne hän saisi viettää kotonaan. Ja niin tehtiin sopimus, ja Gaza de Lure oli päivisin ollessaan vapaana työstä Vista de Pason varrella sijaitsevassa huvilassa.