Crumb piti huolta siitä, että hänelle määrättiin pieniä osia, joiden tähden hänen tarvitsi olla vain vähän aikaa atelierissa, mutta ei herättänyt toimistossa kysymystä hänen viisikymmendollarisen viikkopalkkansa korottamisesta. Kahdesti tyttö tiedusti, miksi Crumb ei pannut häntä pääosiin, ja molemmilla kerroilla mies lupasi tehdä sen — yhdestä palkkiosta; mutta sitä hintaa tyttö ei suostunut maksamaan. Jonkun ajan kuluttua tylsyttivät hänen nyt säännöllisesti käyttämänsä myrkyt hänen kunnianhimonsa, ettei hän enää välittänyt mistään. Vielä hän sai lähetetyksi kotiin vähän rahaa, mutta ei niin paljoa kuin aikaisemmin.
Kuukausien vieriessä kävivät Crumbin suhteet heidän kiihoitusainettaan hankkivien henkilöiden kanssa niin läheisiksi, että hän voi saada sitä melkoisia määriä alennettuun hintaan, ja hänen mielessään heräsi suunnitelma myydä sitä. Hän houkutteli Gazan siihen osalliseksi, ja niinpä huomasivat Hollywoodin yläluokkaan kuuluvat huumausaineiden käyttäjät sekä turvalliseksi että mukavaksi tyydyttää tarpeensa Vista del Pason varrella olevasta huvilasta. Kokaiinia, heroiinia ja morfiinia kulki yhtä mittaa tytön käsien kautta, ja hän oppi tuntemaan useita niiden nauttijoita, vaikka hän harvoin seurusteli heidän kanssaan enempää kuin oli välttämätöntä tehtäessä kauppoja, joiden tähden he huvilaan tulivat.
Eräältä heistä, muutamalta naiselta, hän oppi käyttämään morfiinia, liuottamaan valkean jauheen lusikassa pitämällä palavaa tulitikkua sen alla, vetämään sitten nesteen vähäisen pumpulitukon läpi ihoruiskuun ja ruiskuttamaan sen sitten ihon alle. Kun hän kerran sai maistaa sen tuottamaa hyvinvoinnin tunnetta, sortui hän helposti tämän voimakkaamman myrkyn orjaksi.
Eräänä iltana Crumb toi muassaan kotiinsa muukalaisen, jonka hän oli tuntenut San Franciscossa ja jonka hän esitti Allenina. Sen illan jälkeen alkoi Gaza de Luren omaisuus lisääntyä. Allen oli juuri palannut idästä; hän oli kuulunut erään rahtilaivan miehistöön, ja hänen oli onnistunut tuoda salaa maahan melkoinen määrä opiumia. Sen myyntipuuhissa hän oli tutustunut muihin samalla alalla työskenteleviin henkilöihin ja ryhtynyt heidän kanssaan yhteistoimintaan. Hänen liikekumppaninsa voivat saada Meksikosta enemmän tai vähemmän säännöllisesti morfiinia ja kokaiinia, kun taas Allen sitoutui hankkimaan heille opiumia ja järjestämään heidän tavaroittensa myynnin Los Angelesissa.
Jos Crumb kykeni saamaan menemään kaikki, suostui Allen luovuttamaan hänelle morfiinia viidestäkymmenestä dollarista unssin. Gazan oli hoidettava varsinainen myynti. Tyttö suostui siihen yhdellä ehdolla — hänen piti saada puolet voitosta. Senjälkeen hän oli voinut lähettää kotiin enemmän rahaa kuin koskaan ennen, ja samalla hän sai kaiken tarvitsemansa morfiinin halvalla hinnalla. Hän alkoi tallettaa rahaa pankkiin, suoritti ensimmäisen maksuerän pienestä, noin puolentoista sadan kilometrin päässä Los Angelesista sijaitsevasta hedelmätarhasta ja kutsui äidin luokseen.
Sinä päivänä, jona te kävitte hänen luonaan Vista del Pason varrella numerossa 1421 olevassa »taiteellisessa» huvilassa, oli hän saattanut äitinsä junaan, joka vei hänet uuteen kotiinsa. Tytär oli luvannut tulla häntä katsomaan »heti kun saamme loppuun tämän kuvan.» Tytön oli täytynyt jännittää kaikki tahdonvoimansa rippeet salatakseen häpeänsä äidin valppailta silmiltä. Mutta se oli onnistunut, vaikka hän olikin melkein nääntyä silloin, kun juna oli lähtenyt asemalta.
Crumbille hän ei ollut virkkanut mitään äidistään. Se oli liian pyhä osa hänen elämästään paljastettavaksi miehelle, jota hän nyt inhosi samoin kuin likaista tottumusta, johon mies oli hänet petollisesti houkutellut. Mutta hän ei enää kyennyt hylkäämään kumpaakaan.
Aikanaan hän oli taistellut tämän hänelle tyrkytetyn kaksinkertaisen kirouksen ylivaltaa vastaan, mutta se aika oli mennyt. Nyt hän tiesi, ettei hän milloinkaan luopuisi morfiinista — ettei hän voisi, vaikka haluaisikin, eikä hän halunnutkaan. Pienet kääröt kokaiinia, morfiinia ja heroiinia, joita hän niin näppärästi käänsi hentoine sonnineen ja joihin hän kirjoitti merkin »K», »M» tai »H» sen mukaan, mitä ne sisälsivät, olivat nyt osia hänen elämästään. Kellertävän kalpeat, vapisevat olennot, jotka kävivät niitä noutamassa tahi joille hän joskus niitä vei ja jotka maksoivat kaksi ja puoli dollaria kääröstä, olivat myöskin osia hänen elämästään. Myöskin Crumb oli osa hänen elämästään. Hän vihasi kääröjä, vihasi kellertävän kalpeita, vapisevia ihmisiä, vihasi Crumbia. Mutta sittenkin hän piti heistä kiinni, sillä miten muuten hän olisi saanut lääkettä, jota ilman hän ei voinut elää?
VI.
Oli toukokuu. Sadeaika oli lopullisesti ohitse. Muutamat huhtikuun sadekuurot olivat sen lopettaneet. Ganadon kukkulat olivat kirkkaimman vihreässä puvussaan. Maaliskuun porsaat olivat melkein valmiit vieroitettaviksi. Valko-otsaiset vasikat ja mustat ja harmaat varsat katselivat tätä maailmaa lempeine tummine silmineen ja uhkuivat elämäniloa juostessaan hellien emojensa rinnalla. Tallitarhassa hirnahti ori, ja Linkkuveitsi-cañonin takaiselta harjanteelta vastasi sille Ganadon keisari.