He ymmärsivät ja virnistivät.
* * * * *
Kun Penningtonit olivat seuraavana iltana syöneet päivällisen, saapui muuan rouva Burken ranchopalvelija, ilmoittaen heille, että heidän uusi naapurinsa oli hyvin sairas ja että hänen talouttaan hoitava nainen halusi rouva Penningtonia heti tulemaan sinne, sillä hän oli huolissaan emäntänsä tähden.
»Olemme siellä heti», vakuutti eversti Pennington.
Heidän saapuessaan kävi rouva Burken hengittäminen vaikeasti, ja eversti kutsui heti puhelimitse sikäläisen lääkärin. Tutkittuaan potilaan tuli lääkäri heidän luokseen arkihuoneeseen.
»Teidän olisi paras lähettää noutamaan Jonesia Los Angelesista», hän kehoitti. »Vika on sydämessä. Minä en voi tehdä mitään. Epäilen, voiko hänkään; mutta se on hänen erikoisalaansa. Ja», hän lisäsi, »jos sairaalla on läheisiä sukulaisia, olisi mielestäni ilmoitettava heille — heti.»
Taloudenhoitajatar oli liittynyt heidän seuraansa ja pyyhki esiliinallaan kyyneliä kasvoiltaan.
»Hänellä on tytär Los Angelesissa», virkkoi eversti, »mutta emme tiedä hänen osoitettaan.»
»Rouva Burke kirjoitti hänelle tänään juuri ennen tätä kohtausta», kertoi taloudenhoitajatar. »Kirjettä ei vielä ole viety postiin — se on tässä.»
Hän otti kirjeen keskellä lattiaa olevalta pöydältä ja ojensi sen everstille.