»Mutta ihan varmasti», hän väitti, »minulla on tosiaan paras uutinen, mitä olet kuullut kuukausimääriin.»
»No?» kysyi tyttö väsyneesti.
»Vanha Sotakirves on saanut eronsa», ilmoitti mies, käyttäen vaimostaan tällaista lempinimitystä.
»Niin», virkkoi tyttö, »se on hyvä uutinen — hänelle — jos se on tosi.»
Crumb rypisti otsaansa.
»Se on hyvä uutinen sinulle», hän sanoi. »Se merkitsee sitä, että nyt voin ottaa sinut vaimokseni.»
Tyttö kallistui taaksepäin pianotuolilla ja purskahti raikuvaan nauruun. Se nauru ei ollut miellyttävää. Hän nauroi niin, että kyyneleet vierivät hänen poskilleen.
»Mitä hullunkurista siinä on?» murahti mies. »Se merkitsisi sinulle koko paljon — ensiksikin kunniallista asemaa ja sitten menestystä. Heti kun sinusta on tullut Wilson Crumbin vaimo, annan sinulle pääosan suurimmassa näytelmässä, mitä koskaan on esitetty.»
»Kunniallista asemaa!» ivasi Gaza. »Sinun nimesi tekisi asemani kunnialliseksi, niinkö? Se olisi herjaus kaiken sen vääryyden lisäksi, mitä olet minulle tehnyt. Ja pääosat taas — pyh!» Hän näpsäytti sormellaan. »Sinun ansiostasi, sinä likainen koira, on minulla vain yksi intohimo, ja se on lumi!» Hän kumartui mieheen päin, pudistaen nyrkkejään melkein hänen kasvojensa edessä. »Anna minulle lunta niin paljon kuin tarvitsen!» hän huusi. »Toiset saavat pitää maineensa ja laakerinsa!»
Crumb arveli, että nyt hänen oli tilaisuus koettaa. Hän kääntyi poispäin, kohauttaen olkapäitään, asteli takan luokse ja sytytti savukkeen.