»No, olkoon menneeksi?» hän virkkoi. »Jos sinusta tuntuu sellaiselta, niin mitäpä sille voi. Mutta» — hän pyörähti äkkiä tyttöön päin — »sinun on laittauduttava pois täältä ja pysyttävä poissa — ymmärrätkö? Tästä päivästä alkaen et pääse tähän taloon muutoin kuin Wilson Crumbin vaimona, ja saat itse hankkia annoksesi, jollet palaa — käsitätkö?»
Gazan silmät soukkenivat hänen katsoessaan miestä. Hän muistutti hypähtämäisillään olevaa naarastiikeriä, ja mies peräytyi.
»Kuuntele nyt minua!» komensi tyttö hitaasti ja tyynesti. »Ensinnäkin valehtelet, että vaimosi on saanut eron. Sen olisin arvannut, jollen olisi sitä tietänyt, sillä humalapää ei voi puhua totta. Mutta minä tiedän sen. Sait tänään asianajajaltasi kirjeen, jossa hän ilmoitti, että vaimosi yhäti itsepäisesti kieltäytyy sekä hakemasta että myöntämästä sinulle eroa.»
»Onko tarkoituksesi ilmaista, että olet avannut kirjeeni?» kysyi mies äkäisesti.
»Varmasti sen avasin! Avaan ne kaikki — höyrytän liimaukset irti. Mitä sinä odottaisit», hän melkein kirkui, »tällaiselta olennolta, jollaiseksi olet minut tehnyt? Odottaisitko kunnian ja omanarvon tuntoa tai mitään muita hyveitä kiihoitusaineiden turmelemassa olennossa?»
»Tiehesi täältä!» kiljaisi mies, »Tiehesi nyt — tällä minuutilla!»
Gaza nousi tuolilta ja tuli hyvin lähelle Crumbia.
»Huolehditko siitä, että saan lunta niin paljon kuin tahdon, jos lähden?» hän tiedusti.
Mies nauroi ilkeästi.
»Et enää ikinä saa ainoatakaan pulveria», hän vastasi.