Hän luki:
Norman of Torn on nyt Tanyn linnassa ilman turvajoukkoa.
Heti kajahtelivat leirissä komennukset: »Aseisiin!» ja: »Ratsaille!» Ja viiden minuutin kuluttua ratsasti sata palkkasotilasta ripeätä laukkaa Richard de Tanyn linnaa kohti, ja heidän kapteeninsa mielessä väikkyivät suuri palkkio, kunnia ja ylennys nyt melkein hänen kynsissään olevan mahtavan henkipaton vangitsemisen johdosta.
Tanyssa yhtyi kolme tietä, yksi etelästäpäin, se, jota myöten kuninkaan
soturit nyt ratsastivat, toinen lännestä, se, joka oli tuonut Norman of
Tornin leiristä linnaan, ja kolmas, joka vei luoteiseen Cambridgen ja
Huntingdonin kautta Derbyä kohti.
Aavistamatta vihollisten nopeata lähestymistä Norman of Torn odotti etuhuoneessa tyynesti Joan de Tanya.
Pian neito astui sisälle yllään sen ajan kuosin mukainen tiiviisti sopiva kotipuku. Hän oli kaunis näky, ja hänet teki vielä kauniimmaksi hillitty kiihtymys, joka nostatti veren hänen samettihipiäisiin poskiinsa ja sai hänen rintansa kohoamaan ja laskemaan sekä hänen sydämensä sykkimään vinhasti.
Hän salli vieraan ottaa hänen sormensa käteensä ja nostaa ne huulilleen, ja sitten he seisoivat pitkän tuokion, äänettöminä katsoen toisiaan silmiin.
»En osaa oikein puhua sinulle siitä, mistä olen tullut puhumaan», virkkoi Norman of Torn surullisesti. »Tarkoitukseni ei ole ollut tuottaa sinulle ikävyyksiä pettämällä sinua, mutta houkutuksen olla sinun ja sellaisten ihmisten seurassa, joita edustat, täytyy olla puolustukseni. Minä —» Hän vaikeni. Oli helppo ilmaista tytölle, että hän oli Tornin henkipatto, mutta jos Joan rakasti häntä, kuten hän pelkäsi, miten voisi hän kertoa rakastavansa ainoastaan Bertrade de Montfortia?
»Sinun ei tarvitse ilmoittaa minulle mitään», keskeytti Joan de Tany. »Olen arvannut kaikki, mistä minulle puhuisit, Norman of Torn. Emme enää ole ‘kuutamon ja seikkailun lumoissa’ — ne ovat omat sanasi — mutta sittenkin olen iloinen voidessani nimittää sinua ystäväkseni.»
Viimeisen sanan vähäinen korostus osoitti, kuinka lopullinen hänen se päätöksensä oli, että Tornin henkipatto ei voinut olla hänelle enempää kuin ystävä.