»Saanko pyytää mylordia viemään sanoman lady Bertradelle? Se koskee erästä tehtävää, jonka lupasin hänelle kaksi vuotta sitten ja jonka vasta nyt olen voinut suorittaa.»
»Tietysti, hyvä ystävä», lupasi Filip. Henkipatto laskeutui satulasta, käski erään aseenkantajistaan tuoda pergamenttia ja kirjoitti soihdun valossa kirjeen Bertrade de Montfortille.
Puoli tuntia myöhemmin ojensi muuan palvelija Battelin linnassa käärön Leicesterin tyttärelle hänen istuessaan yksin huoneessaan. Avattuaan sen hän luki:
Lady Bertrade de Montfortille hänen ystävällään Norman of Tornilta.
Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun puristitte Tornin henkipaton kättä
ystävyyden merkiksi, ja nyt hän tulee anomaan uutta suosionosoitusta.
Hän pyytää saada keskustella kanssanne kahden kesken Battelin linnassa
tänä iltana.
Vaikka Norman of Tornin nimi herättää kauhua muissa, tiedän, että Te ette häntä pelkää, sillä Teidän täytyy tuntea hänen uskollisuutensa ja ystävyytensä Teitä kohtaan.
Leirini on kaupungin portin ulkopuolella, ja sanansaattajanne saatetaan turvaisesti lakaisin, vaikka hän toisi minkälaisen vastauksen
Norman of Tornille.
Pelkää! Pelätä Norman of Tornia? Tyttö hymyili ajatellessaan sitä hirveän kauhun hetkeä kaksi vuotta sitten, jolloin hän oli Peter of Colfaxin linnassa saanut tietää olevansa yksin Tornin paholaisen kanssa ja tämän vallassa. Ja sitten hän muisteli henkipaton huomaavaisen ritarillisia, niin, melkeinpä helliä pikku palveluksia pitkällä, öisellä matkalla heidän ratsastaessaan Leicesteriin.