»Tiedän täydelleen, mitä sanon», vakuutti tyttö. »Vaikka olisit tallirengin ja keittiöpiian avioton poika, sittenkin rakastaisin sinua, kunnioittaisin sinua ja takertuisin kiinni sinuun. Missä sinä olet, Norman of Torn, siellä on minun onneni. Sinun ystäväsi ovat minun ystäviäni, riemusi minun riemujani, surusi minun surujani; ja sinun vihollisesi, jopa oma isänikin, ovat minunkin vihollisiani.
»Minkä tähden, oma Normanini, niin on, sitä en tiedä. Sen vain tiedän, että usein kysyin itseltäni, rakastinko oikein todella Roger de Condéta, mutta sinua — oi, Norman, minkä tähden ei nyt ole epäilyksen hiventäkään siitä, että tämä sydän, tämä sielu, tämä ruumis ovat kokonaan ja ikuisesti Tornin henkipaton?»
»En tiedä», virkkoi Norman koruttomasti! ja vakavasti. »Niin ihmeellinen kysymys käy yli aivo-poloisteni ymmärryksen; mutta luulen sydämeni sen tietävän, sillä riemuissaan se panee veren kuumana vinhasti tulvimaan olemuksessani, niin että tuntuu siltä kuin olisin palamaisillani pelkästä onneni kuumuudesta.»
»St!» varoitti tyttö äkkiä. »Olen kuulevinani askelten ääntä. Sinua ei saada tavata täällä, Norman of Torn, sillä vasta tänä iltana kuningas kiristi isältäni sen lupauksen, että sinut huomenna vangitaan ja hirtetään. Mitä teemme, Norman? Missä kohtaamme toisemme jälleen?»
»Me emme eroa, Bertrade, muuta kuin siksi aikaa, että ehdit ottaa helysi ja noutaa ratsastusvaippasi. Sinä lähdet tänä yönä ratsastamaan pohjoista kohti Norman of Tornin seurassa, ja kolmantena päivänä isä Claude yhdistää meidät.»
»Olen iloinen siitä, että haluat sitä», vastasi neito. »Pelkäsin sinun jostakin syystä arvelevan parhaaksi, etten nyt lähtisi mukaasi. Odota täällä! Viivyn poissa vain hetkisen. Jos kuulemani askeleet lähestyvät tätä ovea» — ja hän osoitti ovea, josta Norman oli tullut pieneen huoneeseen — »sopii sinun mennä tuosta toisesta ovesta viereiseen huoneeseen ja olla siellä piilossa, kunnes vaara on mennyt ohitse».
Norman of Torn virnisti, sillä hänestä ei ollut mieluista mennä piiloon vaaran tieltä.
»Minun tähteni», pyysi Bertrade. Niinpä mies lupasi täyttää hänen pyyntönsä, ja hän pujahti nopeasti huoneesta noutamaan tavaroitaan.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Laskettuaan vaatteeseen verhotun esineen keskellä lattiata olevalle pöydälle ja poistuttuaan huoneesta pieni, tuikea, harmaapäinen mies ei palannut leiriin, kuten Norman of Torn oli määrännyt.