Tänään tytöt kävelivät verkkaisesti laajan pihan puutarhassa käsi toistensa vyötäisillä, kuiskien viimeisiä luottamustietoja toistensa korviin, sillä seuraavana päivänä oli Bertrade päättänyt palata Leicesteriin.
»Minusta olet todellakin kovin ajattelematon, hyvä Bertrade», moitti Mary. »Jos isäni olisi täällä, ei hän varmastikaan sallisi sinun lähteä saattueenasi ainoastaan se pieni joukko miehiä, jotka voimme antaa mukaasi.»
»Älä pelkää, Mary!» lohdutti Bertrade. »Viisi isäsi soturia on kyllin varma turvajoukko niin lyhyelle matkalle. Iltaan mennessä olen perillä. Ja koska se ainoa henkilö, jota näillä tienoin pelkään, sai äskettäin niin terveellisen kurituksen Roger de Condélta, en usko hänen rohkenevan uudelleen häiritä minua.»
»Entä Tornin paholainen, Bertrade?» intti Mary. »Vasta eilen illallahan saapui nilkuttaen luoksemme eräs loordi de Greyn sotilas, kertoen kauheasta verilöylystä, jonka se katala pahus oli toimeen pannut hänen isäntänsä väen keskuudessa. Hän on liikkeellä, Bertrade, enkä osaa ajatella mitään hirveämpää kuin hänen käsiinsä joutuminen on.»
»Mutta, Mary, ihan äskettäinhän juuri sinä itse vakuutit Norman of
Tornin olleen perin kohteliaan sinulle ryöstäessään tätä isäsi linnaa.
Miten olet niin nopeasti muuttanut mieltäsi?»
»Niin, Bertrade, hän esiintyi tosiaankin kunnioittavasti silloin, mutta kuka tietää, millaisia hirveitä oikkuja hänen päähänsä saattaa pälkähtää, ja varmasti vakuutetaan, että hän on verrattoman julma. Äläkä unohda olevasi Leicesterin tytär ja Henrikin sisarentytär, joita molempia Tornin henkipatto avoimesti vannoo vihaavansa ja vainoavansa. Oi, Bertrade, odota ainoastaan päivä tai pari! Varmastikin isäni siksi palaa, ja saat saattajiksesi viisikymmentä soturia viiden asemesta.»
»Mitä mahtaisi viisikymmentä soturia Norman of Tornia vastaan, Mary? Järkeilyllesi on käynyt samoin kuin pelollesi, molemmat ovat harhaantuneet kauas maalista.
»Jos tämä hurja vintiö osuisi tielleni, olisi parempi, että uhrattaisiin viisi kuin viisikymmentä miestä, sillä kumpikin lukumäärä olisi ihan mitätön tuota hirttämättömien murhamiesten kammottavaa laumaa vastaan. Niin, Mary; minä lähden huomenna, ja teidän kelpo soturinne palaavat seuraavana päivänä, tuoden minulta mitä parhaat terveiset.»
»Jos sinä tahdot, niin tahdot», kivahti Mary nenäkkäästi. »Ihan kouraan jo tuntuu, että olet de Montfort-sukua, jonka peritty urhoollisuus jää jälkeen ainoastaan sen peritystä itsepäisyydestä.»
Bertrade de Montfort nauroi ja suuteli ystävätärtään poskelle.