Ritari ei vastannut, mutta neito kuuli hänen liikkuvan rohkeasti huoneessa, Pian hän oli löytänyt toisen lampun ja saanut valoa. Kun sen himmeät säteet hitaasti hajoittivat sysimustan pimeyden, näki tyttö kolmen sotilaan ruumiit, kaatuneen pöydän ja lampun sekä umpikypärisen ritarin; mutta Peter of Colfax oli poissa.
Ritari huomasi paroonin poissaolon samalla kertaa, mutta hänellä vain pääsi hiljainen, tuima naurahdus.
»Hän ei pääse pitkälle, mylady Bertrade», vakuutti hän.
»Miten tiedätte nimeni?» kysyi tyttö. »Kuka olette? En tunne varuksianne, eikä rintalevyssänne ole vaakunaa?»
Mies ei vastannut heti, ja Bertraden rinnassa sykähti sydän voimakkaammin, kun häntä elähytti se toivo, että hänen uljas pelastajansa saattaisi olla sama Roger de Condé, joka vain muutamia lyhyitä viikkoja takaperin oli pelastanut hänet Peter of Colfaxin palkkalaisten käsistä. Vartalo oli varmasti yhtä suora ja voimakas, ja miekkailutaito myöskin yhtä ihmeteltävä. Hänen täytyi olla Roger de Condé, mutta eihän viimemainittu ollut puhunut lainkaan englanninkieltä, kun taas tämä mies puhui sitä hyvin, vaikka tosin hieman ranskalaisvoittoisesti.
»Mylady Bertrade, olen Norman of Torn», virkkoi umpikypärinen soturi tyynen arvokkaasti.
Tytön rohkeus lamaantui, ja hänet valtasi hyytävä pelko. Vuosikausia oli se nimi merkinnyt raakaa julmuutta ja vimmaista vihaa hänen kaltaisiaan kohtaan. Pieniä lapsia peloiteltiin tottelemaan hämärästi viittailemalla, että Tornin paholainen saisi heidät, ja täysikasvuiset ihmiset olivat johtuneet lausumaan sen nimen kuiskaamalla, huulet tuimasti puristettuina.
»Norman of Torn!» supatti hän. »Jumala armahtakoon sieluani!»
Kypärin suljetun silmikon takana valahti henkipaton kasvoille tuskainen ja murheellinen ilme, ja vähäinen väristys, ikäänkuin kolkon toivottomuuden aiheuttama, puistatti hänen jättiläisvartaloaan.
»Teidän ei tarvitse pelätä, mylady», lohdutti hän surullisesta »Olette isänne linnassa Leicesterissä, ennenkuin aurinko on ehtinyt keskitaivaalle. Ja olette paremmassa turvassa vihatun Tornin paholaisen suojeluksessa kuin olisitte mahtavan isänne tai kuninkaallisen enonne seurassa.»