Viirit, liput, torvet, miekkojen, keihäiden ja varuksien kalina sekä rautakenkäisten kavioiden kapse toivat sekä silmän että korvan kautta mieleen sen varman tiedon, ettei tämä suuri joukko rautapukuisia ratsastajia liikkunut rauhallisissa tehtävissä.
Tänään olivat kaikki Norman of Tornin alapäälliköt mukana. Ennestään jo tuntemiemme lisäksi olivat siellä espanjalainen don Piedro Castro y Pensilo, saksalainen parooni Cobarth ja englantilainen sir John Mandecote. Kuten heidän johtajansa oli myöskin kaikkien näiden huimien soturien päästä luvattu suuri palkkio, ja jokaisen elämäntarina riittäisi aineistoksi paksuun kirjaan, jossa kerrottaisiin romanttisista seikkailuista, sodasta, vehkeistä, kavalluksista, uljuudesta ja kuolemasta.
Eräänä päivänä keskipäivällä he kohtasivat keskellä kaunista laaksoa Essexissä nuorta naista saattavan kymmenhenkisen soturiseurueen. Kohtaus sattui tien käänteessä, joten seurueet olivat vastakkain, ennenkuin nuo kymmenen soturia saivat tilaisuuden lähteä pakoon kauniille suojatteineen.
»Mitä lempoa tämä on?» huudahti eräs sotureista, kun henkipattoarmeijan pääjoukko tuli näkyviin. »Kuninkaan armeija vaiko joku hänen ulkomaalainen legionansa?»
»Se on Norman of Torn sotureineen», vastasi henkipatto.
Ritarien kasvot kalpenivat, sillä heitä oli vain kymmenen tuhatta vastaan, ja heidän seurassaan oli kaksi naista.
»Olen Richard de Tany Essexistä», virkkoi vanhin ritari, joka oli äskenkin puhunut, »ja tässä ovat tyttäreni ja hänen ystävättärensä Mary de Stutevill. Olemme matkalla Lontoosta linnaani. Mitä meiltä vaaditte? Mainitkaa hintanne? Jos se voidaan maksaa kunniallisesti, niin se maksetaan, kunhan vain sallitte meidän mennä rauhassa. Emme voi toivoakaan jaksavamme vastustaa Tornin paholaista, sillä meitä on ainoastaan kymmenen miestä. Jos teidän täytyy saada verta, sallikaa ainakin naisten poistua häiritsemättä!»
»Mylady Mary on vanha tuttava», sanoi henkipatto. »Kävin hänen isänsä talossa vain vähän toista vuotta sitten. Olemme naapuruksia, ja hän voi kertoa teille, että naiset ovat Norman of Tornin käsissä paremmassa turvassa kuin he olisivat kuninkaan palatsissa.»
»Hän on oikeassa», puhkesi lady Mary puhumaan. »Norman of Torn osoitti äidilleni, sisarelleni ja minulle äärimmäistä kunnioitusta, vaikka samaa en voi sanoa hänen puoleltaan isäni osaksi tulleesta kohtelusta», lisäsi hän, puolittain hymyillen.
»Minulla ei ole mitään vihan syytä teitä vastaan, Richard de Tany», lausui Norman of Torn. »Ratsastakaa edelleen!»