»Olen iäkäs mies. Olen nähnyt monta kuningasta. He tulevat surmaamalla. He poistuvat surmaamalla. Thandar on surmannut kaksi kuningasta. Nyt hän on kuningas Kuka haluaa surmata Thandarin, ja tulla kuninkaaksi?»
Vastausta ei kuulunut.
Vanhus nousi pystyyn.
»Oli typerää tulla tänne valitsemaan kuningasta», lausui hän, »koska meillä jo on kuningas».
»Malttakaahan!» komensi Thandar. »Valitkaamme kuningas oikein kunnollisesti. Se, että olen tappanut Lättäjalan ja Isonyrkin, ei todista, että minusta tulee hyvä kuningas. Oliko Lättäjalka hyvä kuningas?»
»Hän oli paha mies», vastasi ukko.
»Onko teillä koskaan ollut hyvää miestä kuninkaana?» tiedusti Thandar.
Vanhus rypisti miettivästi otsaansa.
»Ei pitkään aikaan», myönsi hän.
»Syynä on se, että aina sallitte öykkärin ja raakalaisen hallita itseänne», selitti Thandar. »Se ei ole oikea tapa kuningasta valitessa. Teidän pitäisi mieluummin kokoontua yhteen, kuten nyt olemme tehneet, pohtimaan heimon tarpeita, ja sitten kun olette saaneet selville, mitkä toimenpiteet ovat parhaat heimon jäsenten menestykseksi, pitäisi teidän valita kuninkaaksenne mies, joka parhaiten pystyy toteuttamaan suunnitelmianne. Se on parempi kuninkaan valitsemisen tapa.»