Vanhus purskahti nauramaan.
»Ja sitten», huomautti hän, »tulisi joku Isonyrkki tai Lättäjalka ja tappaisi kuninkaamme päästäkseen kuninkaaksi hänen sijaansa».
»Oletteko koskaan nähnyt miestä, joka jaksaisi voittaa heimon kaikki miehet yhtä aikaa?»
Ukko näytti joutuvan ymmälle.
»Se on vastaukseni väitteeseesi», virkkoi Thandar. »Kuninkaan valitsijat voivat suojella häntä hänen vihamiehiään vastaan. Niin kauan kun hän on hyvä kuningas, pitäisi heidän se tehdä, mutta kun hän muuttuu huonoksi, voivat he valita uuden, ja jos paha kuningas ei alistu tottelemaan uutta, on useiden miesten yhdessä helppo surmata hänet tai karkoittaa hänet tiehensä, olipa hän kuinka uljas taistelija tahansa.»
Monet miehistä nyökkäsivät ymmärtämyksen merkiksi.
»Se ei ole johtunut mieleemme», tuumivat he. »Onpa Thandar tosiaankin viisas.»
»Nyt siis», jatkoi amerikkalainen, »valitkaamme kuninkaaksi se mies, jota enemmistö kannattaa, ja niin kauan kun hän pysyy hyvänä kuninkaana, on meistä enemmistön taisteltava hänen puolestaan ja suojeltava häntä. Valitkaamme mies, jonka tiedämme hyväksi, katsomatta siihen, pystyykö hän tappamaan kumppaneitaan, sillä jos heimon enemmistö ottelee hänen puolestansa, niin miksipä hänen tarvitsisi itsensä otella? Me tarvitsemme viisasta miestä — joka osaisi opastaa heimon hedelmälliseen seutuun ja riistaisille metsästysmaille ja sodan aikana johtaa taistelua älykkäästi. Lättäjalalla ja Isonyrkillä ei ollut kylliksi järkeä; he osasivat vain ryöstää muiden miesten puolisoita. Sellaista ei kuningas saisi tehdä. Kuninkaan pitäisi suojella puolisoitanne Lättäjalan tapaisilta olennoilta ja rangaista niitä, jotka mielivät ryöstää vaimojanne.»
»Mutta miten hän kaiken sen tekee», kysyi eräs nuori mies, »jollei hän ole koko heimon paras taistelija?»
»Enkö ole sitä teille jo osoittanut?» huomautti Thandar. »Me, jotka teemme hänet kuninkaaksi, olemme hänen taistelijoitansa — hänen ei tarvitse otella omin käsin.»