Varovasti hän alkoi kavuta kallioseinämälle. Kiipeämistä vaikeutti se, ettei hänen käytettävissään ollut karkeatekoisia tikkaita, jotka veivät kielekkeeltä toiselle päiväiseen aikaan, mutta jotka vedettiin pois yhteiskunnan jäsenten mentyä pimeisiin onkaloihinsa.
Mutta Thurg oli raahannut muassaan metsästä ohuen puun. Sen hän sijoitti nojalleen kallioseinämää vasten.. Sen yläpää ulottui parhaiksi alimman kielekkeen reunalle.
Thurg oli melkein yhtä kookas ja näköjään ihan yhtä kömpelö kuin gorilla, mutta hän ei ollut niin loitolla alkuperäisistä, puissa asustaneista kantavanhemmistaan kuin tämä iso apina on, ja niinpä hän. suoriutuikin meluttomasti ja ilmeisen helposti kapuamisesta, joka hänen raskaan ruhonsa tähden olisi saattanut näyttää mahdottomalta.
Ison kissan tavoin hän kiipesi norjaa tankoa myöten, kunnes sai tartutuksi yläpuolellaan olevan kielekkeen laitaan ja kiskoi sinne itsensä apinamaisesti kyyköttämään. Hapuillen hän sitten etsi luola-asukkaiden kielekkeelle vetämät tikkaat.
Ne hän nosti pystyyn seuraavaa ylempää kielekettä vasten. Sen jälkeen oli tie helppo, sillä muita kielekkeitä yhdistivät kallioseinämään hakatut jyrkät polut. Se oli Thandarin toteuttama uudistus. Hän oli pitänyt vaappuvia tikkaita vaivaloisina ja lisäksi vaarallisina sekä hengelle että jäsenille, sillä melkein joka päivä sai joku vaimo tai lapsi niiden tähden pahoja kolhaisuja.
Niinpä Thandar tahtomattaan auttoi Thurgia, ja tämä pääsi helposti
Nadaran luolan suulle.
Hänen sivuuttaessaan alemman luolan, oli hänen tehnyt voimakkaasti mieli tunkeutua sinne ja surmata vihollisensa. Thurg ei ollut milloinkaan vihannut ainoatakaan olentoa niin kiihkeästi kuin hän nyt vihasi tätä sileä-ihoista vierasta — siihen vihaan keskittyi hänen halvan sielunsa kaikki ilkeys.
Nyt hän kumartui kuuntelemaan luolan aukolle. Sisältä kuului tytön tasaista hengitystä. Veri alkoi kuumasti kohista hänen eläimellisissä suonissaan. Hänen isot kouransa avautuivat ja sulkeutuivat suonen vedon tapaisesti. Kiihkoisesti hän imi ilmaa velttojen huuliensa välitse.
Suoraan hänen alapuolellaan nukkui Thandar uneksien. Hän näki ihanan näyn, nuotion hohteessa tanssivan kauniin keijukaisen. Hänen ympärillään istuivat piirissä Smith-Jonesit, Percy-Standishit, Livingston-Brownit, Quincy Adams-Cootsit ja Bostonin satojen muiden yhtä ylimyksellisten perheiden jäseniä.
Thandarista ei ollut lainkaan kummallista, ettei koko seurueen vaatetuksella olisi saatu Laokoonia verhotuksi Hänen isällänsä oli pukeva lanneverho, kun taas arvokkaalla rouva John Alden Smith-Jonesilla, hänen äidillänsä, oli aistikas, vähäinen vaippa, joka suolenkappaleilla oli ommeltu kokoon pienten nakertajain nahoista.