Keijukaisen tanssiessa taputtivat katsojat kovasti käsiään hänen askeltensa tahdissa, ja hänen tauottuaan he toinen toisensa jälkeen ryömivät nelinkontin hänen luokseen ja suutelivat hänen kättään.
Äkkiä hän tunsi keijukaisen Nadaraksi, mutta kun hän ponnahti esiin vaatiakseen tyttöä omakseen, syöksähti muiden seasta roteva mies, jolla oli jäykkä, takkuinen parta, luisu otsa ja lähekkäin olevat silmät, sieppasi Nadaran ja tyttöä kantaen pakeni odottaville rattaille.
Hän tunsi miehen Thurgiksi, ja unessakin hänestä tuntui kovin oudolta, että Thurgin yllä oli hyvin sopiva iltapuku.
Nadara kirkaisi kerran, ja se kirkaisu herätti Thandarin. Nousten kyynärpäänsä varaan hän katsoi luolansa aukolle. Hän muisti unensa. Huoahtaen hiljaa helpotuksesta, koska se oli ollut vain unta, hän painautui jälleen ruohovuoteelleen ja oli pian taaskin vaipunut sikeään uneen.
VIIDES LUKU
Nadaran ryöstö
Varovasti Thurg ryömi luolaan, jossa Nadara lepäsi pehmeällä ruohovuoteellaan kiedottuna Nagoolan, mustan pantterin, välkkyvän sileään taljaan.
Kyyröttävän puolieläimen ruho pimitti senkin heikon valon, jota hieman hämärtävästä yöstä tunkeutui säröreunaisen aukon lävitse luolaan.
Sisällä vallitsi manalamainen pimeys.
Käsillään hapuillen Thurg vihdoin tapasi ruohoisen alustan nurkkauksen.
Hiljaa hän siirtyi sentimetrin toisensa jälkeen likemmäksi nukkujaa.
Pian hänen sormensa koskettivat pantterintaljan tuuheata turkkia.