Niin kömpelön isoksi otukseksi keveästi hän sitten tunnusteli pitkänään olevan tytön vartaloa, kunnes hänen jättiläiskouransa hiveli Nadaran upeata, silkinhienoa, sysimustaa tukkaa.
Silloin hän pysähtyi hetkiseksi. Nopeasti ja äänettömästi hänen toinen leveä kämmenensä sitten paiskautui Nadaran suulle, samalla kun toinen käsi kiertyi tytön vyötäisille, nostaen hänet vuoteelta.
Nadara heräsi ja koetti kauhistuneena kiskoutua irti ja kirkua. Mutta hänen suutaan painava jättiläiskäsi piti hänen huulensa tarkkaan kiinni, ja vyötäisillä oleva käsivarsi piti häntä tiukasti kuin teräsvanne.
Thurg ei hiiskunut sanaakaan, mutta kun Nadara rimpuili vapautuakseen ja hänen kätensä osuivat raakalaisen karvaiseen rintaan ja takkuiseen partaan, arvasi hän, kuka hänen ryöstäjänsä oli, ja häntä puistatti.
Viivyttyään vain kylliksi ennättääkseen varmistua siitä, että vanki oli varmasti hänen otteessaan ja ettei tytön vaipasta jäänyt roikkumaan lievettä, johon hän saattaisi sotkeutua ja kompastua paetessaan kallioseinämää alaspäin, alkoi Thurg laskeutua.
Thandarin luolan suulla Nadara ponnisteli kahta vertaa rajummin saadakseen suunsa vapaaksi ja voidakseen kirkaista äänekkäästi edes kerran. Thurg arvasi, mitä hän mieli, painoi kämmentään entistäkin tiukemmin hänen suulleen, ja seuraavalla hetkellä he olivat huomiota herättämättä siirtyneet lähinnä alemmalle kielekkeelle.
Ylimmillä kielekkeillä koukertelevaa polkua myöten Thurgin oli — kiitos Thandarin — verrattain helppo laskeutua. Mutta kallion juurelta laskien toisella kielekkeellä hänen oli pakko turvautua toisiin niistä kaksista tikkaista, joita myöten päästiin viimeinen taival maahan.
Ja tällöin hänen oli hellitettävä kätensä Nadaran suulta. Hiljaa äristen hän varoitti tyttöä pysymään ääneti, uhaten muutoin heti tappaa hänet, poisti sitten kätensä vangin kasvoilta, tarttui tikkaiden yläpäähän ja heilautti itsensä vaaralliselta jyrkänteeltä tikapuille, pitäen taakkaansa kainalossaan.
Vähän aikaa Nadara oli liiaksi kauhun lamauttama käyttääkseen hyväksensä tilaisuutta, mutta Thurgin parhaillaan laskiessa jalkansa kielekkeelle portaitten alapäässä hän parkaisi kerran äänekkäästi.
Heti tärähti Thurgin kämmen kovakouraisesti hänen huulilleen. Villi pudisti häntä raa'asti ja kiristi hänen vartaloaan valtavassa otteessaan, niin että hän haukkoi henkeään ja odotti joka hetki tuntevansa kylkiluittensa katkeavan hirvittävästä puristuksesta.