Minuutin ajan Thurg seisoi hiljaa kielekkeellä, rutistaen rääkättyä uhriaan ja kuunnellen, kuuluisiko ylhäältä takaa-ajon ääniä.
Pian kävivät Nadaran tuskalliset kärsimykset ylivoimaisiksi — hän pyörtyi. Thurg tunsi hänen vartalonsa herpaantuvan, ja raakalaisen veltot huulet vääntyivät kammottavaan virnistykseen.
Kallioseinämällä oli hiljaista — tytön parkaisu ei ollut häirinnyt hänen heimolaistensa unta. Thurg laski tikkaat, joita myöten hän oli juuri äsken tullut, alemman kielekkeen reunalta maahan ja seisoi seuraavalla hetkellä alhaalla taakkoinensa.
Meluttomasti hän nosti tikkaat ja puun, jota hän oli käyttänyt ylöspäin kavutessaan, ja laski ne maahan kallion juurelle. Se katkaisisi vähäksi aikaa kaiken mahdollisen takaa-ajon, kunnes luolamiehet ennättäisivät tuoda muita tikapuita ylemmiltä kielekkeiltä, jonne he epäilemättä olivat niitä kätkeneet.
Mutta takaa-ajoa ei alkanut, ja Thurg katosi pimeään metsään saaliinensa.
Hän kantoi Nadaraa pitkän matkan, pälyillen pienillä siansilmillään oikealle ja vasemmalle sysipimeään yöhön ajoissa havaitakseen väijyvät pedot. Hänen pienten korviensa puolittain surkastuneet lihakset, jotka vielä noudattivat melkein sammuneen vaiston kehoituksia, koettivat kääntää rujomuotoisia korvanlehtiä eteenpäin, jotta hänen kuulonsa erottaisi ensimmäisen risahduksen, kun kuivat lehvät murtuisivat vankkahampaisen öisen saalistajan pehmeän käpälän alla.
Mutta metsä tuntui kuolleelta. Ei ilmestynyt ainoatakaan elävää olentoa estämään puolieläimen ilkeitä aikomuksia. Thandar nukkui kaukana hänen takanaan. Thurg virnisti.
Kuu pilkisti pilvistä ja valoi metsän puiden juurille hopeisen vihreitä läikkiä. Nadara heräsi pyörtymyksestään. He olivat pienellä aukeamalla. Heti hän muisti kaikki, mitä oli tapahtunut, ennenkuin hän meni tajuttomaksi. Kuutamossa hän tunsi Thurgin. Kammottavan näköisenä raakalainen tähyili hänen ylöspäin käännettyjä kasvojaan.
Thandar oli usein puhellut hänelle uskonnosta, kertoen hänelle omasta Jumalastaan, ja nyt tyttö kiitti Häntä siitä, että Thurg oli vielä liian alhaalla kehitysasteikossa osatakseen suudella. Tuo takkuinen parta, nuo veltosti riippuvat huulet painettuina hänen suulleen! Se oli liian kammottavaa — hän sulki inhoten silmänsä.
Thurg laski hänet pystyyn maahan, yhäti puristaen toisella kädellään hänen hartioitansa. Nadara näki otuksen seisovan vierellään, ahmien häntä himokkailla, verestävillä silmillään. Hänen inhoittavat huulensa värähtelivät ja vapisivat, kun hänen kuuma, kiihkeästi läähättävä hengityksensä kulki nopeasti edestakaisin.