Tyttö tunsi lopun olevan käsillä. Hurjistuneena hän koetti keksiä jotakin puolustautumis- tai pakokeinoa. Thurg veti häntä puoleensa.
Äkkiä Nadara heilautti nyrkkiänsä, iski sen vasten miehen suuta, kiskaisihe sitten irti hänen otteestaan ja syöksyi karkuun.
Mutta seuraavalla hetkellä Thurg oli hänen niskassaan, tarttui karkeasti hänen olkapäähänsä, pudisti häntä rajusti ja paiskasi hänet maahan.
Miehen särkyneistä huulista tippui verta hänen kasvoilleen ja kaulalleen.
Kaukaa kuului syvää, ukkosmaista jyminää. Thurg nosti päätänsä ja kuunteli. Kammottava ääni toistui useita kertoja.
»Suuri Nagoola tulee rankaisemaan sinua», kuiskasi Nadara.
Yhä vielä Thurg kyykötti hänen vierellään. Tyttö oli lakannut taistelemasta, sillä hän tunsi omaansa suuremman voiman sekaantuvan leikkiin pelastamaan hänet.
Maa heidän allaan vapisi, tärähteli ja sitten huojui kamalasti. Jyminä ja pauhu kävivät huumaaviksi. Thurgin intohimot hyytyivät tämän uuden hirmun pelosta, ja hän nousi pystyyn. Vähän aikaa oli hiljaista, mutta sitten tuli uusi, entistä hirveämpi tärähdys.
Maa aaltoili kuvottavasti. Ilmestyi halkeamia, jotka nielivät puita ja sitten sulkeutuivat ikäänkuin ahnaat suut nieltyään kauan lumoamaansa ravintoa.
Thurg kellahti pitkäkseen. Nyt hän oli kauhun vallassa ja parkui äänekkäästi peloissaan.