»Menkää tiehenne!» huusi hän. »Menkää tiehenne! Nadara tappaa ilkeät miehet.»
Mielihyvän ilme levisi Burlinghamen kasvoille — tyttö puhui englanninkieltä.
»Me emme ole ilkeitä miehiä», luikkasi hän vastaan. »Me emme tee sinulle pahaa.»
»Mitä te sitten tahdotte?» tiedusti Nadara vieläkään uskomatta pelkkiä sanoja.
»Haluamme puhella kanssasi», vastasi Burlinghame. »Etsimme erästä ystäväämme, joka haaksirikkoisena joutui tälle saarelle. Tule alas. Emme tee sinulle pahaa. Emmekö ole jo osoittaneet olevamme ystäviäsi surmaamalla tämän sinua hätyyttäneen vintiön?»
Tämä mies puhui ihan samaa kieltä kuin Thandar. Nadara ymmärsi hänen kaikki sanansa, sillä Thandar oli puhunut hänelle paljon englanninkieltä. Hän ymmärsi sitä paremmin kuin osasi sitä puhua. Jos he kerran puhuivat samaa kieltä kuin Thandar, täytyi heidän olla kotoisin samasta maasta. Kenties he olivat Thandarin ystäviä. Joka tapauksessa he olivat hänen kaltaisiaan, eikä Thandar milloinkaan ahdistanut naisia. Hän saattoi luottaa heihin. Verkkaisesti hän laski seipään paikoilleen ja alkoi laskeutua. Useita kertoja hän jäi kahdelle päälle, mielien palata kielekkeelleen, mutta lopulta aina Burlinghamen ystävällinen ääni ja rohkaisevat sanat tehosivat, ja pian Nadara seisoi heidän edessään.
Priscillan päällystö ja merimiehet kertyivät tytön ympärille. Heihin tekivät hänen käytöksensä ja hänen kauneutensa ja ryhtinsä koruton arvokkuus voimakkaan vaikutuksen. Vasemmalle olkapäälleen kiinnitettyä laajaa, mustaa pantterintaljaa hän kantoi majesteetillisesti kuin kuningatar ja niin luonnollisesti, ettei hänen siveyttään voinut vähääkään epäillä, vaikka se jätti hänen vartalostaan paljaaksi ihan yhtä paljon kuin verhosikin. William Stark, Priscillan ensimmäinen perämies, pidätti henkeään — ei koskaan, siitä hän oli varma, ollut Jumala luonut viehättävämpää olentoa.
Kallion laelta tirkisteli takkuinen mies outoa näkyä. Hän räpytteli pieniä silmiään, kynsi takkuista päätään, ja kerran hän sieppasi lähellään olevan ison kiven. Mutta hän ei heittänyt sillä alhaalla seisovaa seuruetta, sillä hän oli kuullut pyssyjen kovat pamahdukset, huomannut savun tuprahtavan piippujen suista ja nähnyt Thurgin äkkiä ja ihmeellisellä tavoin sortuvan maahan.
Burlinghame puhui Nadaralle.
»Kuka olet?» kysyi hän.