Hän vertasi vangitsijoitansa Korthiin ja Lättäjalkaan, Isonyrkkiin ja Thurgiin eikä uskaltanut toivoa heidän olevan sääliväisempiä kuin hänen parhaiten tuntemansa miehet olivat olleet.
Myöhään iltapäivällä kävi ilmeiseksi, ettei Stark enää pääsisi edemmäksi, jolleivät villit kantaisi häntä. Pian osoittautui, etteivät he suinkaan aikoneet sillä tavoin, vaivautua. Priscillan ensimmäinen perämies oli kaatunut kahdennenkymmenennen kerran. Vaikka häntä oli kymmenkunta kertaa ilkeästi pistetty keihäällä, ei hän enää jaksanut nousta hoippuen ja huojuen pystyyn kuten aikaisemmin.
Joukkueen päällikkö meni maassa viruvan valko-ihoisen luokse, potki häntä kylkiin ja kasvoihin ja lopulta pisti häntä kärkevällä parangillaan. Stark vain virui hervottomana, kärsivänä lihakasana ja ähkyi. Päällikkö kiukustui. Hän tarttui molemmin käsin valko-ihoiseen ja nosti hänet pystyyn, mutta heti kun hän hellitti otteensa, vaipui Stark uudelleen maahan.
Vihdoin ei soturi ilmeisesti enää jaksanut hillitä vimmaansa. Hurjasti ulvoen hän heilautti parangiaan ja sivalsi sillä pitkänään viruvaa valkoista miestä suoraan kaulaan. Kammottavasti virnistävä pää kieri Nadaran jalkojen juureen. Ihan tunteettomana tyttö katseli sitä, kun se virui maassa ilmeettömien ja näkemättömien silmien tuijottaessa häneen.
Nadara, luolatyttö, oli tottunut näkemään kuolemaa sen kauheimmissa ja äkillisissä muodoissa. Hän näki edessään vain vihamiehen pään eikä välittänyt siitä mitään — Stark sai kiittää yksinomaan itseänsä.
Päällikkö kietoi katkaistun pään niinikudoksen kappaleeseen, kiinnitti se keihäänsä päähän ja antoi miehilleen lähtömerkin.
Samottiin yhä eteenpäin, yhä syvemmälle saaren sisäosiin, ja toisten joukossa asteli Nadara nimetöntä kohtaloa kohti, jonka laadusta hän saattoi vain sommitella arvailuja.
YHDEKSÄS LUKU
Veneen rakentaminen
Kaksi päivää sen maanjäristyksen jälkeen, joka oli pelastanut Nadaran Thurgin kynsistä ja pyyhkäissyt hänen heimonsa pois maan pinnalta, alkoi mies hitaasti liikkua umpeen menneen luolansa katosta sortuneen soran alla. Mies oli Thandar. Ylhäältä vyörynyt ja hänen luolansa suun haudannut, tuhansien tonnien painoinen kiviröykkiö oli mennyt hänen ohitseen lainkaan vahingoittamatta häntä, mutta katosta tipahtanut, muutamien kilojen painoinen määrä kiviä ja soraa oli huumannut hänet pitkäksi aikaa tiedottomaksi.