Ihmetellen Nadara otti pussin käteensä ja karisti sen sisällön kämmenelleen. Waldo kumartui katsomaan.
»Tiedättekö, kenen omia nämä ovat olleet?» tiedusti hän Burlinghamelta.
»Eugénie Marie Céleste de la Valoisin, Crecyn kreivittären», vastasi kapteeni.
»Ne olivat Nadaran äidin», huomautti Waldo. »Hänen kasvatusvanhempansa olivat saapuvilla hänen syntyessänsä ja ottivat nämä jalokivet nais-paran yltä hänen kuoltuansa. Hän ajautui rannalle veneessä, jossa paitsi häntä oli ainoastaan kuollut mies — Nadara syntyi samana yönä.»
Ja niinpä pappi toimitettuansa vihkimisen merkitsi todistukseen naisen nimeä varten varattuun kohtaan: Nadara de la Valois.
Ja nyt he asuvat Bostonissa ihanassa kodissa, jonka, olette nähnyt, jos olette milloinkaan käynyt Bostonissa ja ajellut siellä jossakin isoista, nähtävyyksien katselemista, varten hankituista moottoriomnibusseista, sillä sitä osoitetaan kaikille vieraille, koska sen rakennustyyli on kaunis ja sen omistajan historialliseen ja ylimykselliseen nimeen, joka sattumalta ei olekaan Smith-Jones, liittyy erikoinen maine.