Molemmat alkoivat heikontua, ja katselevasta tytöstä näytti nuori mies ensinnä sortuvan molempia rasittaneista kirveistä ponnistuksista. Hän astahti askeleen eteenpäin, kumartui ja otti maasta kiven.
Heikkoine voimineen hän kykenisi kallistamaan vaa'an kummalle puolelle halusi — ripeä isku toisen päähän antaisi vastustajalle sen vähäisen edun, joka tuottaisi kuoleman iskunsaaneelle ottelijalle.
Taistelijat olivat taaskin ponnistautuneet pystyyn, kun hän lähestyi ase koholla.
Samassa silmänräpäyksessä, jona kivi lähti hänen kädestään, miehet pyörähtivät täyskäännöksen ympäri, joten Waldon kasvot joutuivat häneen päin, ja ennenkuin kivi osui Waldon kasvoihin, näki hän Nadaran heittoasennossa ja tytön kasvoilla vihan ja inhon ilmeen.
Sitten hän meni tajuttomaksi ja vaipui maahan, kiskoen muassaan luolamiehen, jonka kurkkuun hänen sormensa olivat juuri silloin puristuneet.
YHDEKSÄS LUKU
Etsijä
Kun vanhus oivalsi, mitä oli tapahtunut, syöksähti hän eteenpäin ja tarttui Nadaran ranteeseen.
»Nopeasti!» huusi hän. »Nopeasti pois, tyttäreni! Surmasit sen miehen, joka olisi sinut pelastanut, eikä nyt muu kuin pako voi estää Korthia toteuttamasta aikeitansa sinuun nähden.»
Ikäänkuin unissakävijä tyttö kääntyi poistumaan hänen seurassaan.