»Niin tietysti», keskeytti Waldo, »entä Nadara? Etkö edes tiedä, mihin suuntaan hän lähti?»
»En. Mutta koska Lättäjalka meni seuraamaan hänen jälkiään, pitäisi olla helppo vainuta heitä, kun heitä on kaksi.»
»Lättäjalka on lähtenyt Nadaran jälkeen!» huusi Waldo. »Minkä tähden?»
»Useita kuukausia hän samoin kuin Korth on halunnut Nadaraa puolisokseen», selitti tytön isä. »Mutta luultavasti he kumpikin pelkäsivät toisiansa, ja se seikka pelasti Nadaran. Vihdoin Korth kuitenkin kohtasi meidät yksinänsä ja etäällä kylästä, ja silloin hän tarttui Nadaraan ja olisi ryöstänyt Nadaran mukaansa, sillä Lättäjalka ei ollut lähistöllä sitä estämässä.
— Silloin sinä saavuit ja lopun tiedät. Jos olisin ollut nuorempi, ei Lättäjalka eikä Korth olisi uskaltanut uhata Nadaraa, sillä ollessani nuori mies olin hyvin hirvittävä ja surmaamaini vastustajain luku oli —»
»Kuinka kauan sitten Lättäjalka lähti seuraamaan Nadaraa?» pisti Waldo väliin.
»Vain muutamia tunteja takaperin», vastasi vanhus. «Minun olisi helppo saavuttaa hänet yöllä, jos olisin yhtä nopsa kuin nuorena, sillä hyvin muistan —»
»Miltä kohtaa Lättäjalka alkoi seurata jälkiä?» huusi nuori mies.
»Opasta minut sinne!»
»Tännepäin sitten, Thandar!» kehoitti toinen, lähtien metsään. »Minä
ohjaan sinut sinne, jos tahdot pelastaa Nadaran Lättäjalan kynsistä.
Minä rakastan häntä. Hän on ollut oikein ystävällinen ja hyvä minulle.
Hän ei ole samanlainen kuin muut heimolaisemme.
— Kuolisin onnellisena, jos tietäisin sinun pelastaneen hänet Lättäjalan käsistä, mutta olen kovin iäkäs enkä kenties elä Nadaran paluuseen saakka. Ja kas niin, siitä muistuu mieleeni, että luolassani on Nadaralle kuuluvaa tavaraa, ja jos kuolisin, ei olisi enää ketään säilyttämässä sitä hänelle.