Siitä hän kaatoi kämmenelleen kymmenkunta harvinaisen kallisarvoista sormusta, muutamia vanhanmallisia rintaneuloja, rannerenkaita ja medaljonkeja.
Eräässä viimemainituista oli norsunluuhun maalattu pienoiskuva — hyvin kauniin naisen kuva.
Medaljongin toiseen puoleen oli kaiverrettu: »Eugénie Marie Céleste de la Valoisille, Crecyn kreivittärelle, hänen puolisoltaan Henriltä. Tammikuun 17 päivänä 18 —»
»Hyvä Jumala!» huudahti vanha kapteeni. »Mitä arvelette tästä?
— Crecyn kreivi ja kreivitär olivat palaamassa Pariisiin kuherrusaikanansa maapallon ympäri höyrypursi Dolphinilla tekemältään retkeltä lähes kaksikymmentä vuotta sitten, mutta heidän lähdettyään Australiasta ei heistä enää koskaan kuultu mitään.
— Minkälaisista murhenäytelmistä ja salaperäisistä, romanttisista tapauksista osaisivatkaan nämä säihkyvät jalokivet kertoa, jos niillä vain olisi kieli!»
TOINEN OSA
ENSIMMÄINEN LUKU
Kuningas Isonyrkki
Waldo Emerson Smith-Jones, bostonilaisen John Alden Smith-Jonesin ylimyksellisen perheen vesa, kapusi äkkijyrkän vuoren kalliorinteellä ketterästi kuin apina.