Niin, noudattamalla oman kansansa menoja tietenkin. Ja jos kerran miehet ja naiset menivät täällä avioliittoon sillä tavoin ja elivät uskollisina toisilleen koko elämänsä, niin voisiko sivistysmaailma tarjota sen pyhempää liittoa?
Hän ponnahti pystyyn.
»Tule, Nadara!» huudahti hän. »Palaamme sinun kansasi pariin, ja siellä sinusta tulee vaimoni.»
Nadara oli ymmällä, mutta ei huomauttanut mitään, tyytyen yksinkertaisesti jättämään tulevaisuuden järjestämisen herransa ja isäntänsä huoleksi, noudattamaan sellaista menettelyä, joka tekisi Thandarin onnellisemmaksi.
Nadaran heimon asuinsijoille palaaminen vaati kolme unohtumatonta päivää.
Kuinka toisenlainen oli tämä matka kuin heidän vuosi sitten taivaltamansa? Silloin oli luolatyttö opastanut kauhun painamaa Waldo Emersonia pakenemaan ilkeän kansan luota hänestä yhtä kammottavaa kohtaloa kohti, Korthin ja Lättäjalan käsiin.
Silloin olivat metsän aukeamat kumahdelleet raivoisten petojen käpälistä ja alastomien, inhimillisten hirmuolentojen hiipivistä askelista. Jokainen risahtanut oksa oli ennustanut pikaista ja hirveätä kuolemaa.
Nyt Korth ja Lättäjalka olivat saaneet surmansa muuttuneen Waldon kädestä. Kiusaava yskä oli poissa. Hän oli otellut ilkeiden miesten ja muiden heidän vertaistensa kanssa sekä selviytynyt kamppailusta kunniakkaasti. Ei edes Nagoola, kamalien öiden kiiltävän sileä, musta hornankissa, enää vähääkään värisyttänyt hänen vahvistuneita hermojaan.
Eikö Thandarin olkapäitä ja lanteita verhonnut Nagoolan talja, jonka hän oli hankkinut ottelemalla käsikähmässä pelätyn pedon kanssa?
Verkkaisesti he astelivat jättiläispuiden varjossa, miellyttävien purojen partailla tai lakeissa laaksoissa, joissa kasvoi polvenkorkuista ruohoa ja heidän paljaat jalkansa avasivat polun lukemattomien, tuoksuavien, villien kukkien keskelle.