Vapautta kohti
Xodar kuunteli epäillen ja ihmetellen, kun kerroin hänelle, mitä Issuksen pyhien menojen aikana oli areenalla tapahtunut. Vaikkakin hän oli jo tunnustanut, että hänen uskonsa Issuksen jumaluuteen horjui, niin hän ei kuitenkaan tahtonut jaksaa käsittää, että kukaan saattaisi miekka kädessä uhata Issusta hajoamatta tuhansiksi sirpaleiksi pelkästään hänen raivoisan, jumalaisen vihansa voimasta.
"Se on lopullisesti sitova todistus", hän sanoi vihdoin. "Se riittää tuhoamaan minulta viimeisetkin tähteet taikauskoisesta Issuksen palvonnasta. Hän on vain ilkeä vanha akka, joka käyttää suurta valtaansa pahan palvelukseen ja on kaikenlaisten konnanjuonien avulla saanut pidetyksi sekä oman kansansa että koko Barsoomin uskonnollisessa pimeydessä pitkiä ajanjaksoja."
"Hän on yhtä kaikki vieläkin kaikkivaltias täällä", huomautin. "Senvuoksi on meidän parasta poistua täältä ensimmäisessä vähänkin sopivassa tilaisuudessa."
"Toivon, että sinä keksit sopivan tilaisuuden", sanoi hän naurahtaen. "Sillä tosiasia on, että koko elämäni aikana en minä ole nähnyt ainoatakaan hetkeä, jolloin ensisyntyisten vanki olisi voinut karata."
"Ensi yönä on yhtä sopiva aika kuin milloin hyvänsä", vastasin.
"Yö on pian käsissä", huomautti Xodar. "Miten minä voin olla avuksi?"
"Osaatko uida?" kysyin.
"Ei yksikään Korus-järven limainen silian ole vedessä paremmin kotonaan kuin Xodar", vastasi hän.
"Hyvä. Punainen nuorukainen ei todennäköisesti osaa uida, sillä koko heidän alueellaan on vettä tuskin niin paljon, että siinä voisi uittaa pienintäkään alusta. Toisen meistä on senvuoksi kannatettava häntä veden päällä uidessamme valitsemallemme alukselle. Ensimmältä toivoin, että voisimme sukeltaa koko välin, mutta pelkään, ettei se luonnistu punaiselle nuorukaiselle. Rohkeinkin heistä kauhistuu jo ajatellessaankin syvää vettä, sillä moniin miespolviin he eivät ole nähneet järveä, jokea tahi merta."