Kun hän sitten kääntyi minuun päin ilmeisesti selittävät sanat huulillaan, menivät hänen minuun kiintyneet silmänsä äkkiä levälleen ja päästäen pienen huudahduksen hän astahti luokseni.
"Oi, prinssi", hän huusi, "kohtalo on meille todella suopea. Tiemme on yhä vaikea, mutta tuo lattialla viruva halpa otus saattaa auttaa meidät ulkomaailmaan. Etkö huomaa, kuinka tavattomasti yhdennäköisiä olette, sinä ja tuo pyhä thern?"
Mies oli tosiaankin täsmälleen minun mittaiseni, ja myöskin silmät ja piirteet olivat hyvin samantapaiset. Mutta hänellä oli tuuhea, keltainen, aaltoileva tukka, samanlainen kuin molemmilla surmaamillani, kun taas minun on musta ja lyhyeksi leikattu.
"Mitä tarkoitat puhuessasi yhdennäköisyydestä?" kysyin Thuvialta. "Haluatko, että minä lyhyine, mustine tukkineni esiinnyn tämän hornamaisen uskonnon keltatukkaisena pappina?"
Hän hymyili ja vastauksen asemesta astui ampumansa miehen luo, kävi polvilleen hänen viereensä, irroitti kultavanteen hänen otsaltaan ja sitten saattoi minut ällistyksiin nostamalla ruumiilta koko päänahan, kuin hatun.
Noustuaan seisomaan hän tuli luokseni, pani keltaisen peruukin mustalle tukalleni ja päähäni kultavanteen suurenmoisine jalokivineen.
"Pukeudu nyt hänen varustuksiinsa, prinssi", hän sanoi, "niin saat liikkua missä tahdot thernien valtakunnassa, sillä Sator Throg oli kymmenennen arvoluokan pyhä thern ja hyvin mahtava mies kansansa keskuudessa."
Kun kumarruin vainajan puoleen tehdäkseni Thuvian ohjeiden mukaan, huomasin, ettei miehellä ollut tukkaa ollenkaan, vaan hänen päänsä oli sileä kuin muna.
"He kaikki ovat tuollaisia syntymästään saakka", selitti Thuvia huomaten hämmästykseni. "Heidän kantarodullaan oli upeat kullankeltaiset hiukset, mutta hyvin monia miespolvia on nykyinen rotu ollut aivan kaljua. Mutta peruukki on muodostunut osaksi heidän puvustaan; ja he pitävät sitä niin tärkeänä osana, että herättäisi mitä syvintä paheksumista, jos thern esiintyisi julkisesti ilman sitä."
Seuraavalla hetkellä olin puettuna pyhän thernin tamineihin.