Kun nousin seisomaan, laskivat thernit alas kauheat aseensa, samalla kun heidän kasvonsa vääntyivät sekavaan ilmeeseen, josta kuvastui kiukkua, hölmistystä ja levottomuutta.
Olin heti tilanteen tasalla.
"Mitä tämä merkitsee?" huusin raivoisan ankarasti. "Aikovatko Sator
Throgin alamaiset murhata hänet?"
"Armoa, oi kymmenennen arvoluokan mestari!" huudahti yksi miehistä toisten hiipiessä oviaukkoon ikäänkuin koettaen salaa luikkia tiehensä niin mahtavan miehen näkyvistä.
"Kysy heiltä, mitä asiaa heillä on tänne", kuiskasi Thuvia olkani takaa.
"Mitä tekemistä teillä on täällä, miehet?" huusin.
"Kaksi ulkomaailmasta saapunutta miestä on valloillaan thernien alueella. Olemme thernien isän määräyksestä etsimässä heitä. Toinen heistä on valkoihoinen ja mustatukkainen, toinen taas tavattoman kookas vihreä sotilas", selitti mies luoden epäluuloisen katseen Tars Tarkasiin.
"No tässä on heistä toinen", puhkesi Thuvia puhumaan osoittaen tharkilaista, "ja jos silmäätte tuolla ovella olevaa ruumista, niin kenties tunnette toisen. Sator Throgin ja hänen halpojen orjiensa oli tehtävä mihin vartioivat alemmat thernit eivät kyenneet — olemme surmanneet toisen ja vanginneet toisen. Palkkioksi on Sator Throg lahjoittanut meille vapauden. Ja nyt olette te tyhmyydessänne tappaneet kaikki muut paitsi minua ja olittepa vähällä surmata itse mahtavan Sator Throginkin."
Miehet näyttivät typertyneiltä ja hyvin säikähtäneiltä.
"Eikö olisi parasta, että he heittäisivät nämä ruumiit kasvi-ihmisille ja sitten palaisivat majapaikkoihinsa, oi mahtava Sator Throg?" kysyi Thuvia minulta.