Rakennuksessa, johon nyt astuimme, ei ollut minkäänlaista kattoa. Sen keskellä oli pitkulainen vesisäiliö lattian pinnan alapuolella, samanlainen kuin kylpylaitosten uima-altaat. Säiliön toisessa päässä kellui omituisen näköinen musta esine. Oliko se joku näiden maanalaisten vesien outo hirviö vaiko kummallinen kulkuneuvo, sitä en voinut ensi silmäyksellä saada selville.
Pian kuitenkin saimme sen tietää, sillä kun saavuimme altaan reunalle juuri esineen kohdalle, huusi Xodar joitakuita sanoja oudolla kielellä. Heti avautui esineen pinnasta luukku, ja musta merimies juoksi esiin kummallisen aluksen sisuksesta. Xodar puhutteli merimiestä.
"Vie upseerillesi", hän lausui, "dator Xodarin määräykset. Sano hänelle, että dator Xodar, seurassaan upseereja ja sotilaita, jotka saattavat kahta vankia, haluaa päästä Issuksen puutarhaan kultaisen temppelin luokse."
"Siunattu olkoon ensimmäistä esi-isääsi ympäröinyt kuori, jaloin dator", vastasi mies. "Tapahtuu kuten sanoit." Ja nostaen ylös molemmat kätensä, kämmenet taaksepäin käännettyinä, mikä tervehdystapa on yhteinen Barsoomin kaikille roduille, hän katosi uudelleen laivan uumeniin.
Hetkistä myöhemmin ilmestyi kannelle upseeri, jolla oli upean loistavat, virka-arvon mukaiset varustukset, lausuen Xodarin tervetulleeksi alukseen. Viimemainitun jäljessä me astelimme sitten alukseen ja alas luukusta.
Kajuutta, johon jouduimme, ulottui laivan toisesta päästä toiseen. Siinä oli ikkunoita kummallakin puolella vesirajan alapuolella. Heti kun kaikki olivat saapuneet alas, annettiin muutamia määräyksiä. Niiden mukaisesti luukku suljettiin tiiviisti, ja alus alkoi vapista sen koneiden rytmillisen surinan tahdissa.
"Minne voimme mennä näin pienessä vesialtaassa?" kysyi Phaidor.
'"Emme ylöspäin", vastasin, "sillä panin merkille, että vaikkakin tämä rakennus on katoton, sitä peittää vankka metalliristikko."
"Minne sitten?" hän kysyi taaskin.
"Aluksen ulkonäöstä päättäen luulen, että menemme alaspäin", selitin.