"Issuksen tahto on, että teidät kaksi pidetään yhdessä", selitti vartija palattuaan koppiimme. "Tämän raukkamaisen orjanorjan on palveltava sinua hyvin", hän huomautti minulle, viitaten kädellään Xodariin päin. "Jollei hän sitä tee, on sinun piestävä häntä, kunnes hän alistuu. Issus haluaa, että loukkaat ja häpäiset häntä kaikin mahdollisin keinoin."
Näin sanoen hän poistui luotamme. Xodar istui yhä pää käsien varassa.
Astuin hänen viereensä ja laskin käteni hänen olalleen.
"Xodar", sanoin, "kuulin Issuksen määräykset, mutta sinun ei tarvitse pelätä, että koettaisin panna niitä toimeen. Olet urhoollinen mies, Xodar. Oma asiasi on, jos haluat alistua vainoon ja nöyryytykseen. Mutta jos minä olisin sinun sijassasi, niin pysyisin miehevän rohkeana ja uhmaisin vihollisiani."
"Olen ajatellut ankarasti, John Carter", selitti hän, "kaikkia niitä uusia aatteita, jotka esitit minulle joitakuita tunteja sitten. Kohta kohdaltaan olen liittänyt toisiinsa sen, mitä sinä sanoit ja mikä tuntui minusta pahalta herjaukselta, ja sellaiset seikat, joita olen eläissäni nähnyt ja joita en ole edes uskaltanut ajatella, peläten saavani Issuksen vihan päälleni.
"— Nyt uskon, että hän pettää meitä eikä ole sen kummempi jumala kuin sinä tai minä. Vielä olen valmis tunnustamaan, että ensisyntyiset eivät ole pyhempiä kuin pyhät thernit, eivätkä pyhät thernit sen pyhempiä kuin punainen kansa.
"— Koko uskontomme perustuu taikauskoon ja valheisiin, joita meille ylempämme ovat pitkiä ajanjaksoja syöttäneet, sillä heidän eduilleen ja vallalleen on ollut tärkeätä saada meidät jatkuvasti uskomaan niin kuin he tahtovat.
"— Olen valmis repimään rikki minua kahlehtineet siteet. Olen valmis uhmaamaan itse Issustakin. Mutta mitä se meitä hyödyttää? Olkootpa ensisyntyiset jumalia tai kuolevaisia, he ovat joka tapauksessa mahtava rotu, ja me olemme heidän kynsissään yhtä lujasti kuin jos olisimme jo vainajia. Pako on mahdoton."
"Olen selviytynyt pahoista pintehistä ennenkin, ystäväni", vastasin.
"Enkä niin kauan kun elän herkeä toivomasta pääseväni karkaamaan
Shadorin saarelta ja Omeanin järveltä."
"Me emme pääse edes vankilamme seinien sisältä", väitti Xodar.
"Tunnustele tätä piintapaista pintaa!" hän huudahti lyöden nyrkillään
koppimme vankkaa kiviseinää. "Ja katso, kuinka kiiltävän sileä se on!
Ei kukaan voi kiivetä sitä myöten päästäkseen sen yli."
Hymyilin.