"Minusta tuntuu, että tiedät enemmän Heliumista kuin Manatorista", hän kuiskasi.
"Mitä tarkoitat, mies?" kysyi Turan, koettaen vaivata aivojaan keksiäkseen, mistä tämän miehen tieto, arvaus tahi mielijohde oli alkuisin.
"Tarkoitan sitä", vastasi Val Dor, "ettet ole Manatorista, ja jos mielit pitää sen salassa, ei sinun ole hyvä puhua manatorilaisille, kuten äsken puhuit minulle — lentäjistä! Manatorissa ei ole lentäjiä eikä heidän jetanpelissään sennimistä nappulaa. Sitä nappulaa, joka on lähimpänä päällikköä tai prinsessaa, he sensijaan nimittävät odwariksi. Se liikkuu samalla tavoin ja on samanarvoinen kuin Manatorin ulkopuolella pelatun jetanin lentäjä. Muista siis se, ja muista myöskin, että jos sinulla on salaisuus, on se varmassa tallessa ollessaan Heliumin Vai Dorin tiedossa!"
Turan ei vastannut mitään, vaan alkoi valita muita miehiään. Val Dorista, heliumilaisesta, ja Floranista, gatholilaisesta tarjokkaasta, oli hänelle suurta apua, sillä yhdessä he tunsivat useimmat orjat, joiden keskuudesta hänen oli tehtävä valintansa. Saatuaan kaikki miehet valituiksi Turan vei heidät ottelukentän vierelle, missä heidän oli odotettava vuoroaan, ja siellä hän lähetti kiertämään sanan, että heidän oli taisteltava enemmästäkin kuin siitä määrästä, minkä hän tarjosi prinsessasta, jos he voittaisivat. He hyväksyivät hänen tarjouksensa, joten Turan oli varma Taran omistamisesta, jos hänen puolensa selviytyisi voittajana, mutta hän tiesi, että hänen miehensä taistelivat vieläkin uljaammin ritarillisuuden kuin rahan kannustamina, eikä ollut vaikeaa innostaa gatholilaisiakin palvelemaan prinsessaa. Ja nyt hän esitti heille, että oli mahdollista saavuttaa vieläkin suurempi palkkio.
"En voi luvata sitä teille", hän puhui, "mutta saattanen ilmoittaa kuulleeni, että jos voitamme tämän ottelun, voimme myöskin hankkia teille vapauden!"
Orjat hypähtivät pystyyn ja tungeksivat hänen ympärilleen, tehden lukuisia kysymyksiä.
"Siitä ei saa hiiskua ääneen", selitti Turan, "mutta Floran ja Val Dor tietävät, ja he ovat vakuuttaneet minulle, että olette kaikki luotettavia. Kuunnelkaa! Se, mitä nyt ilmaisen teille, saattaa henkeni teidän valtaanne, mutta teidän on tiedettävä ja joka miehen on käsitettävä, että tänään ottelette elämänne suurimman kamppailun — Barsoomin ihailtavimman prinsessan kunnian ja vapauden samalla kuin omankin vapautenne puolesta — mahdollisuudesta palata kukin omaan maahansa ja sen naisen luokse, joka häntä siellä odottaa.
"— Ensiksi siis minun salaisuuteni. En ole manatorilainen. Kuten tekin olen minäkin orja, vaikka tällä hetkellä Manatajista kotoisin olevan manatorilaisen valepuvussa. Sen, mistä maasta ja kuka olen, täytyy jäädä mainitsematta syistä, joilla ei ole mitään merkitystä tämänpäiväiseen otteluumme nähden. Olen siis yksi teistä. Taistelen samojen asioiden puolesta kuin tekin.
"— Ja sitten se seikka, josta vasta äsken sain tietää. U-Thor, Manatosin suuri jed, joutui toissa päivänä palatsissa riitaan O-Tarin kanssa, ja heidän soturinsa olivat käsikähmässä. U-Thor karkoitettiin Vihollisten portille saakka, missä hän nyt on leirissä. Millä hetkellä hyvänsä voi taistelu leimahtaa uudelleen. Mutta arvellaan U-Thorin lähettäneen noutamaan Manatosista lisävoimia. Ja, Gatholin miehet, tämä seikka on teille mielenkiintoinen. U-Thor on äskettäin ottanut vaimokseen Gatholin prinsessan Hajan, joka oli O-Tarin orjatar ja jonka poika A-Kor oli Jetan-tornien dwar. Hajan sydän sykkii uskollisuudesta Gatholia ja säälistä niitä sen maan poikia kohtaan, jotka ovat täällä orjina, ja tämän viimemainitun tunteen hän on jossakin määrin tartuttanut U-Thoriin. Auttakaa senvuoksi minua vapauttamaan Heliumin prinsessa Tara. Luullakseni voin minä auttaa teitä ja häntä ja itseäni pelastumaan tästä kaupungista. Kallistakaa korvanne likelle minua, O-Tarin orjat, jottei kukaan julma vihollinen pääsisi kuulemaan sanojani!" Sitten Gatholin Gahan esitti hiljaa kuiskaten keksimänsä rohkean suunnitelman. "Ja nyt", hän vaati lopetettuaan, "puhukoon se, joka ei uskalla liittyä mukaan!" Ei kukaan vastannut. "Eikö ole ketään?"
"Eikä se kavalla sinua, jos viskaan miekkani jalkojesi juureen. Niin on tehty täällä ennenkin", virkkoi eräs miehistä hiljaisella äänellä, josta uhkui hillittyä tunnetta.