Floranilta pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän tunsi miehen. "Kautta ensimmäisen esi-isäni! Eikö hän ole yksi heidän suuria päällikköjään? Ja meille kerrottiin, että tämän ottelun panoksesta pelaavat orjat ja rikolliset."
Hänen sanansa keskeytti tornien valvoja, jonka velvollisuutena ei ainoastaan ollut ilmoittaa pelien alkaminen ja niiden panokset, vaan myöskin toimia erotuomarina.
"Tässä toisessa ottelussa Jeddakin kisojen ensimmäisenä päivänä Manatorin jeddakin O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä kolmantena hallitusvuonna ovat kummankin puolen prinsessat ainoina panoksina, ja voittava puoli saa molemmat prinsessat menetelläkseen heihin nähden, miten hyväksi näkevät. Keltainen prinsessa on gatholilainen orjatar Lan-O, musta prinsessa on orjatar Tara, Heliumin prinsessa. Musta päällikkö on U-Kal Manatajista, vapaaehtoinen pelaaja; kellanpunainen päällikkö on dwar U-Dor Manatorin jeddakin kahdeksannesta utanista, myöskin vapaaehtoinen pelaaja. Ruuduista on taisteltava kuolemaan saakka. Oikeudenmukaiset ovat Manatorin lait! Olen puhunut."
Alkusiirron sai U-Dor, minkä jälkeen molemmat päälliköt saattoivat kumpikin prinsessansa heille tuleville paikoille. Silloin Gahan oli ensimmäisen kerran kahden kesken Taran kanssa sen jälkeen, kun tyttö oli tuotu kentälle. Lähestyessään Taraa viedäkseen hänet paikalleen hän huomasi tytön tarkastavan häntä tiukasti ja aprikoi, tunsiko Tara hänet. Mutta jos niin olikin, ei Tara ilmaissut sitä millään merkillä. Väkisinkin johtuivat hänen mieleensä tytön viimeiset sanat: "Minä vihaan sinua!" Ja hän muisti, että tyttö oli jättänyt hänet pulaan, kun I-Gos, balsamoija, oli lukinnut hänet palatsin alaiseen huoneeseen. Senvuoksi hän ei yrittänytkään ilmaista prinsessalle, kuka hän oli. Hän aikoi taistella Taran puolesta — kuolla hänen puolestaan, jos se kävisi tarpeelliseksi — ja jollei hän kaatuisi, jatkaa loppuun saakka taistelua Taran rakkaudesta. Gatholin Gahanin sisu ei hevillä nujertunut, mutta hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että hänellä oli hyvin vähäiset toiveet Heliumin Taran rakkauden saavuttamisesta. Tyttö oli sysännyt hänet luotaan kahdesti, kerran Gatholin jedinä ja toistamiseen Turanina, panthanina. Mutta tärkeämpi kuin Gahanin rakkaus oli Taran turvallisuus ja pelastus, ja ensinmainittu oli työnnettävä takalistolle, kunnes jälkimmäinen oli saavutettu.
He astelivat jo asemillaan olevien pelaajien välitse ja sijoittuivat paikoilleen kumpikin omalle ruudulleen. Taran vasemmalla puolella oli musta päällikkö, Gatholin Gahan, suoraan hänen edessään prinsessan panthan, gatholilainen Floran, ja hänen oikealla puolellaan prinsessan odwar, heliumilainen Val Dor. Ja kukin näistä tiesi, mistä nyt oli oteltava, mitä voitettava tahi menetettävä, ja samoin tiesi sen jokainen musta pelaaja. Taran asettuessa paikalleen kumarsi Val Dor syvään. "Miekkani on jalkojesi juuressa, Heliumin Tara", hän virkkoi.
Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin kasvoillaan hämmästyksen ja epäilyksen ilme. "Val Dor, dwar!" hän huudahti. "Val Dor Heliumista — isäni luotettuja päällikköjä! Voinko uskoa silmiäni?"
"Olen Val Dor, prinsessa", vastasi soturi, "ja valmis kuolemaan puolestasi, jos tarvis vaatii, kuten jokainen tämän päivän jetankentän mustavärinen soturi. Tiedä, prinsessa", hän lisäsi, "että meidän puolellamme ei ole ainoatakaan manatorilaista, vaan kaikki he ovat Manatorin vihamiehiä!"
Tara loi nopean, merkitsevän silmäyksen Gahaniin päin. "Entä hän?" hän supatti, mutta sitten hän pian pidätti henkeään kummastuneena. "Ensimmäisen jeddakin varjo!" hän huudahti. "Vasta nyt juuri tunsin hänet hänen valepukunsa lävitse."
"Luotatko häneen?" kysyi Val Dor. "En tunne häntä, mutta hänen puheensa oli rehellistä, kunniallisen soturin puhetta, ja me olemme luottaneet hänen sanoihinsa."
"Siinä ette ole erehtyneet", vastasi Heliumin Tara. "Uskoisin hänelle henkeni — sieluni; ja kai tekin luotatte häneen."