U-Dor oli siirtänyt uhatuksi joutuneen prinsessansa neljännelle ruudulle itäänpäin Gahanista ja kauemmaksi hänestä itsestään. Mutta se ei ollut onnistunut. Nyt hän käsitti voivansa panna oman odwarinsa ottelemaan Gahanin kanssa; mutta hän oli jo menettänyt toisen odwarin eikä hevillä tahtonut jäädä ilman toistakin. Hänen asemansa oli vaikea, sillä hän ei halunnut taistella Gahanin kanssa mieskohtaisesti, samalla kun oli hyvin todennäköistä, ettei hän voisi sitä välttää. Oli vielä yksi mahdollisuus, joka perustui hänen prinsessan panthaniinsa, ja niinpä hän sen enempää arvelematta määräsi tämän siirtymään mustan päällikön valtaamalle ruudulle.

Nyt oli katsojain myötätunto jakamattomana Gahanin puolella. Jos hän häviäisi, julistettaisiin peli tasapeliksi eikä Barsoomissa pidetä tasapeliä sen paremmassa arvossa kuin maapallollakaan. Jos hän voittaisi, koituisi siitä epäilemättä päälliköiden välinen kaksintaistelu, ja sitä kaikki toivoivat. Nyt oli jo kaiken nojalla selvää, että pelistä tulisi lyhyt, ja väkijoukko olisi harmissaan, jos se jäisi ratkaisemattomaksi ja kaatuneita olisi vain kaksi. Muistettiin suuria, historiallisia pelejä, joissa peliä aloitettaessa kentällä olleista neljästäkymmenestä miehestä oli jäänyt henkiin vain kolme — molemmat prinsessat ja voittanut päällikkö.

He moittivat U-Doria, vaikka hänellä itse asiassa oli täysi oikeus ohjata pelinsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä hänen kieltäytymisensä ryhtymästä taisteluun mustan päällikön kanssa välttämättä ollut pelkuruuden merkki. Hän oli suuri päällikkö, jonka oli vallannut halu omistaa Tara. Hän ei voinut niittää kunniaa antautumalla taisteluun orjien, rikollisten tai Manatajista kotoisin olevan tuntemattoman soturin kanssa, eikä panoskaan ollut siksi suuri, että olisi kannattanut antautua vaaraan.

Mutta nyt oli Gahanin ja kellanpunaisen panthanin välinen ottelu käynnissä, ja seuraavan siirron ratkaisu ei enää ollut muiden kuin heidän käsissään. Ensi kerran manatorilaiset näkivät Gatholin Gahanin taistelemassa, mutta Heliumin Tara tiesi hänen käytelevän miekkaansa mestarillisesti. Jos Gahan olisi nähnyt ylpeän välkkeen tytön silmissä, olisi hän helposti saattanut ihmetellä, olivatko ne samat silmät, joista oli säihkynyt tulta ja vihaa häntä kohtaan silloin, kun hän O-Tarin palatsin alaisissa holveissa oli peittänyt Taran huulet rajuilla suudelmilla. Tarkkaillessaan Gahanin miekkailua ei Tara saattanut olla vertaamatta häntä kahden taivaankappaleen parhaaseen miekkamieheen — omaan isäänsä, virginialaiseen John Carteriin, Heliumin prinssiin, Barsoomin sotavaltiaaseen — ja hän tiesi, ettei mustan päällikön taito jäisi verrattaessa paljoa huonommaksi.

Lyhyt ja naseva oli se kaksintaistelu, joka ratkaisi kellanpunaisen päällikön neljännen ruudun omistuksen. Katselijat olivat odottaneet mielenkiintoista, ainakin keskinkertaisen pituista ottelua, mutta he nousivat melkein pystyyn nähdessään säkenöivän miekkailun, joka päättyi, ennenkuin näkijä ennätti pidättää henkeään. He näkivät mustan päällikön astahtavan taaksepäin miekan kärki maahan suunnattuna, kun taas hänen vastustajansa, jonka sormista heltisi miekka, tarttui rintaansa, vaipui polvilleen ja retkahti sitten eteenpäin kasvoilleen.

Ja sitten Gatholin Gahan käänsi katseensa suoraan Manatorin U-Doriin, joka oli kolmen ruudun päässä. Päällikkö saa siirtyä kolme ruutua — kolme ruutua mihin suuntaan hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen, kunhan hän vain ei saman siirron aikana käy kahdesti samalla ruudulla. Väkijoukko näki sen ja arvasi Gahanin aikeet. Katsojat nousivat pystyyn ja päästivät mylviviä suosion huutoja, kun hän verkkaisesti asteli välillä olevien ruutujen poikki kellanpunaista päällikköä kohti.

Kuninkaan aitiossa istui O-Tar, silmäillen synkästi näyttämöä. O-Tar oli suuttunut. Hän oli suuttunut U-Dorille siitä, että tämä oli ryhtynyt pelaamaan orjattaresta, jonka hän oli toivonut ainoastaan orjien ja rikollisten pelipanokseksi. Hän oli suuttunut manatajilaiselle soturille siitä, että tämä oli sekä pelannut että otellut niin paljon paremmin kuin Manatorin miehet. Hän oli suuttunut katsojiin sitä, että he avoimesti osoittivat vihamielisyyttään miestä kohtaan, joka oli monia vuosia paistatellut hänen suosionsa hohteessa. O-Tar, jeddak, ei ollut nauttinut iltapäivästä. Myöskin hänen ympärillään istuvat ylimykset olivat synkkiä — myöskin he tuijottivat murjotellen kentälle, pelaajiin ja rahvaaseen. Heidän joukossaan oli köyristynyt ukko, joka tähyili kenttää ja pelaajia heikoilla, tihruisilla silmillään.

Kun Gahan astui U-Dorin ruudulle, karkasi tämä miekka kädessä hänen kimppuunsa niin raivokkaasti, että vähemmän taitava ja vähemmän voimakas miekkailija kuin Gahan olisi siitä nujertunut. Minuutin ajan taistelu oli tiukkaa ja rajua, jättäen varjoon kaikki, mitä siihen saakka oli nähty. Tässä tosiaan oli kaksi suurenmoista miekkailijaa, ja tämä ottelu lupasi korvata katselijoille pelin lyhyyden tuottaman pettymyksen. Eikä ottelua ollut kestänyt kauan, ennen kuin moni olisi ollut valmis ennustamaan, että hän silloin näki taistelun, josta tulisi historiallinen Manatorin jetanmuistelmissa. Nämä miehet käyttivät miekkailutaidon kaikkia temppuja ja juonia. Silloin tällöin jompikumpi osui toiseen, saaden veren vuotamaan vastustajansa kuparinväriselle iholle, kunnes he molemmat olivat punaiset hurmeesta; mutta kumpikaan ei näyttänyt kykenevän antamaan surmaniskua.

Paikaltaan kentän toisesta päästä tarkkaili Heliumin Tara pitkäksi venyvää taistelua. Hänestä näytti musta päällikkö koko ajan olevan puolustuskannalla, ja jos Gahan milloin ahdistikin vastustajaansa, jätti hän käyttämättä hyväkseen toisen monet virheet, jotka tytön harjaantunut silmä huomasi. Gahan ei kertaakaan näyttänyt olevan tosivaarassa eikä myöskään näyttänyt pinnistävän taitoaan niin paljon, että olisi voittanut. Kaksintaistelua oli jo kestänyt kauan, ja päivä alkoi kallistua iltaan. Pian oli käsissä päivänvalon äkillinen muuttuminen pimeydeksi, mikä Barsoomin ilman ohuuden vuoksi tapahtuu melkein ilman maapallon varoittavaa hämärää. Eikö ottelu päättyisikään? Julistettaisiinko peli sittenkin tasapeliksi? Mikä mustaa päällikköä vaivasi?

Tara olisi toivonut saavansa vastauksen ainakin viimeiseen näistä kysymyksistä, sillä hän oli varma, että Turan, panthan, jona hän Gahanin tunsi, tosin taisteli loistavasti, mutta ei pannut parastansa. Hän ei voinut uskoa, että miehen kättä pidätti pelko, mutta syynä oli varmasti jokin muu kuin kykenemättömyys ahdistaa U-Doria rajummin. Mitä se oli, sitä hän ei kuitenkaan osannut arvata.