Kerran hän näki Gahanin hätäisesti vilkaisevan laskevaan aurinkoon päin. Puolen tunnin kuluttua olisi pimeä. Ja sitten hän ja kaikki muutkin näkivät mustan päällikön miekkailutavan muuttuvan omituisesti. Tuntui siltä kuin hän olisi koko ajan pitänyt suurta dwaria leikkilelunaan, ja nyt hän vieläkin leikki, mutta toisella tavoin. Hän leikki hirvittävästi, samoin kuin kissa uhrillaan vähäistä ennen surmaamista. Kellanpunainen päällikkö oli nyt avuton niin ylivoimaisen miekkailijan käsissä, ettei heitä voinut verratakaan toisiinsa. Katsojat istuivat suu ammollaan ihmettelystä ja kunnioituksesta, kun Gatholin Gahan uuvutti vastustajansa ja sitten iski hänet maahan sivalluksella, joka halkaisi hänen päänsä leukaan saakka. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua aurinko laskisi! Entäpä sitten?
KAHDEKSASTOISTA LUKU
Uskollisuuden näyte
Kauan kaikuivat äänekkäät kättentaputukset Manatorin jetankentällä, kun tornien valvoja kutsui molemmat prinsessat ja voittoisan päällikön kentän keskelle ja esitti viimemainitulle hänen kuntonsa hedelmät. Ja kuten tapa vaati, sijoittuivat sitten voittaneet pelaajat, Gahan ja molemmat prinsessat etunenässä, jonoon tornien valvojan taakse, ja heidät vietiin voittajien paikalle kuninkaan aition edustalle saamaan jeddakin kiitokset. Ne, jotka olivat ratsujen selässä, luovuttivat thoatinsa orjille, sillä tässä juhlatoimituksessa tulee kaikkien olla jalkaisin. Suoraan kuninkaan aition alapuolella oli portti, josta päästiin yhteen kentälle tuovista, katsomon alitse kulkevista tunneleista. Seurue pysähtyi tämän portin edustalle, ja O-Tar silmäili heitä ylhäältä päin. Val Dor ja Floran siirtyivät rauhallisesti toisten edelle ja menivät suoraan portille, jossa he olivat piilossa O-Tarin seurassa aitiossa olevien soturien katseilta. Tornien valvoja lienee havainnut heidät, mutta voittaneen päällikön muodollinen esittäminen jeddakille antoi hänelle niin paljon puuhaa, ettei hän kiinnittänyt huomiota heihin.
"Tuon luoksesi, O-Tar, Manatorin jeddak, U-Kalin Manatajista", hän huusi niin äänekkäästi, että mahdollisimman monet sen kuulisivat, "kellanpunaisten voittajan Jeddakin kisojen toisessa ottelussa O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenäkolmantena hallitusvuonna, ja orjatar Taran ja orjatar Lan-On, jotta voit antaa heidät, pelipanokset, U-Kalille."
Hänen puhuessaan tirkisteli pieni, ryppyinen ukko aition kaiteen ylitse tornien valvojan takana seisovaa kolmikkoa, jännittäen heikkoja tihrusilmiään tyydyttääkseen vanhuksen uteliaisuutta, vaikka asia ei ollutkaan erikoisen tärkeä, sillä mitäpä kaksi orjatarta ja halpa manatajilainen sotilas merkitsisivät kellekään O-Tarin seurassa istuvalle henkilölle.
"Manatajin U-Kal", lausui O-Tar, "olet ansainnut panokset. Harvoin olemme nähneet uljaampaa miekan käyttöä. Jos kyllästyt Manatajiin, on täällä Manatorissa sinulle aina paikka valmiina jeddakin henkivartiostossa."
Jeddakin puhuessa pikku vanhus, joka ei selvästi eroittanut mustan päällikön piirteitä, pisti kätensä repputaskuunsa ja otti sieltä paksulinssiset silmälasit, pannen ne nenälleen. Hetkisen hän tähysti Gahania tarkasti, hypähti siten seisomaan, puhutteli O-Taria ja osoitti Gahania vapisevalla sormellaan. Hänen noustessaan pystyyn Heliumin Tara tarttui mustan päällikön käteen.
"Turan!" hän kuiskasi. "Ukko on I-Gos, jonka luulin surmanneeni O-Tarin holveissa. Hän on I-Gos ja hän tuntee sinut ja —"
Mutta I-Gos teki jo parhaillaan mitä aikoi. Kimakalla äänellään hän suorastaan kirkui: "Tuo on Turan, orja, joka varasti naisen, Taran, valtaistuinsalistasi, O-Tar. Hän häpäisi I-Malia, päällikkövainajaa, ja pitää nyt hänen asuaan!"