Heti syntyi hornamainen meteli. Soturit paljastivat miekkansa, ponnahtaen pystyyn. Gahanin voittaneet pelaajat syöksyivät yhtenä miehenä eteenpäin, pyyhkäisten tornien valvojan pitkäkseen maahan. Val Dor ja Floran kiskaisivat auki kuninkaan aition alla olevan portin, paljastaen tunnelin, joka vei tornien takana olevan kaupungin kadulle. Miestensä ympäröimänä Gahan veti Taran ja Lan-On käytävään, ja ripein askelin seurue ehätti ennättämään tunnelin toiseen päähän, ennen kuin heidän pakotiensä katkaistiin. Se heille onnistui, ja kun he astuivat kaupunkiin, oli aurinko laskeutunut ja tullut pimeä, jota hälvensi ainoastaan vanhentunut ja kehno valaistusjärjestelmä, joka loi vain kalpeata hohdetta pimentoisille kaduille.
Nyt Heliumin Tara oivalsi, miksi mustien päällikkö oli pitkittänyt kaksintaisteluaan U-Dorin kanssa, ja käsitti, että Turan olisi voinut surmata vastustajansa melkeinpä millä hetkellä olisi tahtonut. Koko suunnitelma, jonka Gahan oli kuiskinut miehilleen ennen pelin alkua, oli ymmärretty hyvin. Heidän oli raivattava itselleen tie Vihollisten portille ja tarjottava siellä palvelustaan U-Thorille, Manatosin suurelle jedille. Se seikka, että useimmat heistä olivat gatholilaisia ja että Gahan osasi opastaa pelastajat U-Thorin puolison pojan A-Korin vankikoppiin, sai Gatholin jedin luottamaan siihen, ettei U-Thor kohtelisi heitä tylysti. Mutta joskin hän torjuisi heidät luotaan, oli heidän määrä lähteä yhdessä pyrkimään vapauteen, tarpeen tullen raivaamalla ase kädessä tiensä U-Thorin joukkojen lävitse Vihollisten portille. Heitä oli tosin vain kaksikymmentä miestä pientä armeijaa vastaan; mutta sellaista ainesta ovat Barsoomin soturit.
He olivat edenneet melkoisen matkan miltei autiolla kadulla, ennen kuin alkoi kuulua takaa-ajon ääniä, ja sitten tuli äkkiä heidän kimppuunsa kaksitoista thoateilla ratsastavaa miestä — ilmeisesti osasto jeddakin henkivartiostoa. Heti syntyi kadulla hornamainen melske, miekat kalahtelivat, soturit kiroilivat, thoatit kiljuivat. Ensimmäisessä yhteentörmäyksessä vuoti verta molemmin puolin. Kaksi Gahanin miestä sortui maahan, ja vihollisten puolella oli kolme ratsastajatonta thoatia ainakin osittaisena todistuksena heidän kärsimistään tappioista.
Gahanilla oli vastassaan mies, joka nähtävästi oli valittu hätyyttämään yksistään häntä, sillä hän ratsasti suoraan Gahania kohti ja koetti iskeä hänet maahan välittämättä vähääkään monista muista, jotka sivaltelivat häntä hänen sivuuttaessaan heidät. Gatholilainen oli tottunut jalkaisin taistelemaan ratsastavaa soturia vastaan ja yritti päästä thoatin vasemmalle puolen hieman ratsastajan taakse, ainoaan asemaan, joka olisi hänelle edullisempi kuin vastustajalle tai oikeammin joka suuresti vähentäisi ratsumiehen etua. Manatorilainen puolestaan koetti tehdä hänen aikeensa tyhjäksi. Ja niinpä henkivartija käänteli ja pyöritteli virmaa, äkäistä ratsuaan, samalla kun Gahan hyppi sinne ja tänne pyrkiessään haluamaansa edulliseen kohtaan, mutta aina myöskin väijyen, milloin saisi tilaisuuden iskeä vastustajaansa.
Heidän kilpaillessaan asemasta porhalsi heidän sivuitsensa vinhaa vauhtia ratsastaja. Hänen sivuuttaessaan selkäpuolelta Gahanin kuuli hätähuudon.
"Turan, olen heidän vankinaan!" kuului Heliumin Taran ääni.
Gahan vilkaisi hätäisesti olkansa ylitse ja näki neliä laskettavan ratsumiehen kiskovan Taraa thoatinsa sä'älle. Raivoisasti kuin paha henki Gatholin Gahan sitten karkasi ahdistajansa kimppuun, veti hänet ratsun selästä ja eroitti hänen päänsä olkapäiltä terävän miekkansa yhdellä ainoalla sivalluksella. Tuskin oli ruumis ehtinyt vaipua katukiveykselle, kun gatholilainen jo oli kaatuneen soturin ratsun selässä ja ohjasi sen ripeätä laukkaa katua myöten Taran ja hänen ryöstäjänsä pieneneviä hahmoja kohti Taistelun äänet häipyivät etäisyyteen, kun hän kiiti takaa-ajettaviensa jäljessä katua pitkin, joka vei O-Tarin palatsin ohitse Vihollisten portille.
Gahanin ratsu, jolla oli kannettavanaan ainoastaan yksi ratsastaja, saavutti manatorilaisen thoatin, joten heidän lähestyessään palatsia Gahan oli vajaan sadan metrin päässä jäljessä, mutta tyrmistyksekseen hän sitten näki miehen kääntyvän isolle sisäänkäytävälle. Vahdit pysähdyttivät hänet vain hetkiseksi, ja sitten hän katosi sisälle. Gahan oli silloin melkein hänen kintereillään, mutta rosvo oli kaiketi varoittanut heitä, sillä he riensivät katkaisemaan gatholilaisen tien. Mutta ei! Mies ei ollut voinut tietää, että häntä ajettiin takaa, koska hän ei ollut nähnyt Gahanin nousevan ratsaille, eikä hän olisi saattanut uskoa takaa-ajon alkavan niin pian. Jos siis hän oli päässyt sisälle, pääsisi Gahankin, sillä olihan hänellä manatorilaisen hihnoitus. Gatholilainen ajatteli nopeasti ja pysäytettyään thoatinsa huusi vahdeille, kehoittaen heitä laskemaan hänet sisälle "O-Tarin nimessä." Miehet epäröivät hetkisen.
"Pois tieltä!" karjaisi Gahan. "Täytyykö jeddakin lähetin neuvotella saadakseen viedä jeddakin lähettämän sanan?"
"Kelle sinun on se vietävä?" kysyi vahtimiehistön padwar.