"On, ja vielä pahempaakin, suuri jeddak", vastasi palatsin hoitaja. "Ei väitetä ainoastaan niin, ettet uskaltanut mennä O-Main huoneistoon, vaan myöskin sitä, että pelkäsit Turan-orjaa, ja moititaan sinun puoleltasi A-Korin osaksi tullutta kohtelua. Luullaan, että hänet on murhattu sinun käskystäsi. A-Korista pidettiin, ja monet lausuvat nyt ääneen, että hänestä olisi tullut erinomainen jeddak."
"Uskalletaanko?" karjaisi O-Tar. "Uskalletaanko mainita orjattaren epäsikiötä O-Tarin valtaistuimen perijänä?"
"Hän on poikasi, O-Tar", muistutti E-Thas, "eikä rakastetumpaa miestä ole koko Manatorissa — luettelen sinulle vain tosiseikkoja, joita ei saa jättää huomioon ottamatta, ja rohkenen sen tehdä, koska vasta sitten, kun tunnet todellisen asiaintilan, voit koettaa torjua valtaistuimesi kohdalle kohoavaa turmaa."
O-Tar oli lysähtänyt tuolilleen — hän oli äkkiä käynyt riutuneen, väsyneen ja vanhan näköiseksi. "Kirottu olkoon se päivä", hän huusi, "jona nuo kolme muukalaista saapuivat Manatorin kaupunkiin! Kunpa U-Dor olisi elossa! Hän oli voimakas — vihamieheni pelkäsivät häntä. Mutta hän on poissa — saanut surmansa vihatun Turan-orjan kädestä. Painakoon Turania Issuksen kirous!"
"Jeddakini, mitä meidän on tehtävä?" tiedusti E-Thas. "Orjan sadatteleminen ei ratkaise pulmaasi."
"Suuret pidot ja avioliiton solmiminen ovat jo kolmen päivän perästä", sanoi O-Tar. "Niistä tulee komeat juhlat. Soturit ja päälliköt tietävät sen — sellainen on tapa. Sinä päivänä jaetaan lahjoja ja kunnianosoituksia. Nimitähän kiivaimmat vastustajani! Lähetän sinut heidän keskuuteensa, ja vihjaise heille, että suunnittelen antaa heille palkkioita heidän valtaistuimelle tekemiensä palvelusten johdosta. Korotamme päällikköjä jedeiksi ja sotureja päälliköiksi ja takaamme heille palatseja ja orjia. Mitä arvelet, E-Thas?"
Toinen pudisti päätään. "Se ei käy päinsä, O-Tar. He eivät välitä lahjoistasi eivätkä kunnianosoituksistasi. Niin olen kuullut heidän sanovan."
"Mitä he tahtovat?" tiedusti O-Tar.
"He tahtovat jeddakin, joka on yhtä uljas kuin uljain", vastasi E-Thas, vaikka hänen polvensa vapisivat, kun hän lausui sen.
"Pitävätkö he minua pelkurina?" huusi jeddak.