"Hänen lentokoneensa lähtee Gatholiin huomenaamulla", vastasi John
Carter.
"Enää siis en häntä näe", äänsi Heliumin Tara, huokaisten helpotuksesta.
"Hän väittää toisin", huomautti isä.
Tyttö ei enää tahtonut puhua siitä asiasta, vaan kohautti olkapäitään, ja keskustelu siirtyi muille aloille. Oli saapunut kirje Ptarthin Thuvialta, joka oli vierailemassa isänsä hovissa sillä aikaa kun hänen puolisonsa Carthoris metsästeli Okarissa. Oli tullut sanoma, että tharkit ja warhoonit olivat taaskin sodassa, tahi pikemminkin, että olivat taistelleet, sillä he olivat tavallisesti sotatilassa. Miesmuistiin ei näiden kahden villin vihreän heimon välillä ollut ollut rauhaa — ja yhden ainoan kerran lyhytaikainen aselepo. Hastorissa oli laskettu ilmoille kaksi uutta taistelulaivaa. Pieni joukko pyhiä thernejä koetti elvyttää arvonsa menettänyttä, ikivanhaa Issuksen uskontoa, väittäen, että Issus vielä eli henkiolentona ja oli antanut heille tietoja. Dusarista kuului sotaisia huhuja. Eräs tiedemies väitti havainneensa, että kaukaisemmassa kuussa asui ihmisiä. Muuan mielipuoli oli yrittänyt tuhota ilmatehtaan. Suur-Heliumissa oli murhattu seitsemän henkeä viimeisten kymmenen zoden (Maan päivää vastaavan yksikön) aikana.
Aterian jälkeen Dejah Thoris ja sotavaltias pelasivat jetania, Barsoomin shakkia. Sitä pelataan laudalla, jossa on sata, vuorotellen mustaa ja vuorotellen punakeltaista neliötä. Kummallakin pelaajalla on kaksikymmentä nappulaa, toisella mustat, toisella punakeltaiset. Lyhyt selitys tästä pelistä lienee mielenkiintoinen niistä Maassa asuvista lukijoista, jotka ovat innostuneet shakkiin, ja on hyödyksi niille, jotka lukevat tämän kertomuksen loppuun saakka, sillä ennen kuin he laskevat tämän kirjan kädestään, he huomaavat, että jetanin tunteminen lisää kertomuksen mielenkiintoisuutta ja jännittävyyttä.
Nappulat sijoitetaan laudalla kuten shakissa kahdelle pelaajia lähimpänä olevalle riville. Vasemmalta oikealle lukien lähinnä pelaajia olevalla rivillä ovat nappulat: soturi, padwar, dwar, lentäjä, päällikkö, prinsessa, lentäjä, dwar, padwar, soturi. Seuraavassa rivissä ovat kaikki panthaneja paitsi äärimmäisiä nappuloita, joita nimitetään thoateiksi ja jotka edustavat ratsumiehiä.
Panthanit, jotka edustavat yksisulkaisia sotureita, saavat liikkua yhden askeleen mihin suuntaan hyvänsä, mutta eivät taaksepäin; thoatit, kolmisulkaiset ratsumiehet, saavat liikkua yhden askeleen suoraan ja yhden vinottain sekä hypätä toisten nappulain ylitse; soturit, kaksisulkaiset jalkamiehet, liikkuvat kaksi askelta suoraan tahi vinottain mihin päin tahansa, padwarit, kaksisulkaiset luutnantit, kaksi askelta vinottain mihin päin hyvänsä tahi yhden askeleen yhteen, toisen toiseen suuntaan, dwarit, kolmisulkaiset kapteenit, kolme askelta mihin suuntaan tahansa, joko suoraan tahi mutkitellen; lentäjät, joita esittää kolmisiipinen potkuri, siirtyvät vinottain kolme askelta mihin päin hyvänsä, joko suoraan tahi mutkissa, ja saavat hypätä toisten nappuloiden ylitse; päällikkö, jonka merkkinä on kymmenjalokivinen diademi, liikkuu kolme askelta mihin suuntaan tahansa, joko suoraan tai vinottain; prinsessa, yksijalokivinen diademi, siirtyy samoin kuin päällikkö ja saa hypätä muiden nappulain yli.
Pelin voittaa se, joka saa sijoitetuksi jonkun nappulansa samalle ruudulle, jolla vastustaajan prinsessa on, tahi kun päällikkö lyö päällikön. Tasapeli syntyy, kun päällikön lyö joku muu vastapelurin nappula kuin päällikkö taikka kun kummallakin puolella on jäljellä korkeintaan kolme samanarvoista nappulaa eikä peli pääty kymmenessä seuraavassa siirrossa, josta viisi on kummallakin. Siinä yleinen, lyhykäisesti esitetty hahmoittelu pelistä.
Tätä peliä pelasivat Dejah Thoris ja John Carter, kun Heliumin Tara toivotti heille hyvää yötä, vetäytyen sitten omaan huoneistoonsa paneutuakseen levolle silkki- ja turkisvuoteelleen. "Näkemiin huomiseen saakka, rakkaat!" huudahti tyttö taakseen poistuessaan huoneesta, eikä hän eivätkä hänen vanhempansa aavistaneet, että he silloin ehkä näkivät toisensa viimeisen kerran.
Aamu sarasti kolkkona ja harmaana. Uhkaavia pilviä leijaili rauhattomasti alhaalla taivaalla. Niiden alapuolella kiiti repaleisia hattaroita luoteeseen päin. Heliumin Tara katseli ikkunastaan tätä harvinaista näkyä. Synkkiä pilviä on harvoin Barsoomin taivaalla. Tähän aikaan päivästä hänen oli tapana mennä ratsastamaan pienellä thoatilla, jollaisia punaiset marsilaiset käyttävät ratsuinaan, mutta aaltoilevat pilvet houkuttelivat häntä nyt uuteen seikkailuun. Uthia nukkui vielä, eikä tyttö häirinnyt häntä, vaan pukeutui äänettömästi ja meni palatsin katolla huoneistonsa kohdalla olevaan lentovajaan, jossa hänen nopeata konettaan säilytettiin. Hän ei ollut lentänyt milloinkaan pilvissä, ja häntä oli aina haluttanut päästä kokemaan, miltä se tuntuisi. Tuuli oli raju, ja vain vaivoin hän sai aluksensa kommelluksitta vajasta, mutta pian se taaskin kiiti vinhasti kaksoiskaupunkien kohdalla.