Riisuttuaan aseensa ja koko muun hihnoituksensa paitsi yhtä ainoata vyötä, josta riippui tikari, gatholilainen aloitti vaarallisen kapuamisen. Tarrautuen kaiverruksiin käsin ja jaloin hän ponnisteli hitaasti ylöspäin, karttaen ikkunoita ja pysytellen tornin varjoisella puolella, Thurian ja Klurosin valon luomassa pimennossa. Torni kohosi noin viisitoista metriä palatsin läheisen osan katon yläpuolelle; siinä oli viisi kerrosta ja ikkunoita joka suunnalla. Muutamien ikkunoiden edessä oli parvekkeet, ja niitä hän koetti välttää enemmän kuin muita, vaikka olikin varsin todennäköistä, ettei tornissa enää ollut ketään valveilla, koska yhdeksäs zode alkoi olla käsissä.
Hän eteni meluttomasti ja saapui vihdoin kenenkään huomaamatta ylimmän kerroksen ikkunoille. Näissä kuten useissa muissakin hänen sivuuttamissaan oli vankat ristikot, joten hänen oli sitä kautta mahdoton päästä sisälle niihin huoneisiin, joissa Tara oli vankina. Pimeys esti hänet näkemästä sisälle ensimmäisestä ikkunasta, jonka luokse hän kiipesi. Toinen kuului valaistuun huoneeseen, jossa näkyi asemapaikallaan oven edessä nukkuva vartija. Siellä oli myöskin seuraavaan alempaan kerrokseen vievien portaiden yläpää. Edettyään vielä kauemmaksi kiertäen tornia Gahan lähestyi muuatta toista ikkunaa, mutta nyt hän liikkui tornin sellaisella seinällä, jonka alapuolella oli kolmekymmentä metriä alempana piha ja johon Thurian säteet pian sattuisivat. Hän tajusi, että hänen oli jouduttava, ja rukoili, että hän nyt lähestymänsä ikkunan takaa tapaisi Heliumin Taran.
Aukolle saavuttuaan hän silmäili pieneen, hämärästi valaistuun huoneeseen. Lattian keskellä oli makuukoroke, jolla lepäsi silkki- ja turkisvaippojen verhoama ihminen. Peitteistä pisti esiin paljas käsivarsi, leväten mustan ja keltaisen kirjavalla orlukinnahalla — ihastuttavan kaunis käsivarsi, jonka ympärillä oli Gahanille tuttu rannerengas. Ainoatakaan muuta olentoa ei näkynyt huoneessa, jonka sisuksen Gahan näki täydelleen. Painaen kasvonsa ristikkoa vasten gatholilainen kuiskasi hänelle armaan nimen. Tyttö liikahti, mutta ei herännyt. Taaskin Gahan lausui nimen, mutta tällä kertaa äänekkäämmin. Tara nousi istumaan ja katsoi ympärilleen, mutta yhtä aikaa ponnahti pystyyn eunukki, joka oli maannut korokkeen sillä puolella, joka oli kauimpana Gahanista. Ja samassa Thurian kirkas valo valahti ikkunaan, jossa Gahan riippui, paljastaen hänet selvästi molemmille sisälläolijoille.
Molemmat ponnahtivat seisomaan. Eunukki syöksähti ikkunaa kohti, ja avuton Gahan olisi joutunut miehen murha-aseen helpoksi uhriksi, jollei Heliumin Tara olisi ehättänyt vartijansa kimppuun ja kiskonut häntä taaksepäin. Samalla tyttö veti ohuen tikarinsa piilopaikastaan hihnoituksensa alta, ja eunukin koettaessa sysätä hänet syrjään upposi aseen terävä kärki miehen sydämeen. Hän kuoli ääntäkään päästämättä ja vaipui lattialle. Sitten Tara juoksi ikkunan ääreen.
"Turan, päällikköni!" hän huudahti. "Kuinka kammottavaan vaaraan oletkaan antautunut etsiessäsi minua täältä, missä ei edes sinun uljas sydämesi kykene auttamaan minua."
"Älä ole siitä niin kovin varma, sydämeni sielu", vastasi Gahan. "Vaikka nyt tuonkin armaalleni vain sanoja, ovat ne toivoakseni sellaisten tekojen edeltäjiä, jotka antavat hänet takaisin minulle ikuisiksi ajoiksi. Pelkäsin, että sinä, Heliumin Tara, saattaisit tuhota itsesi, välttyäksesi O-Tarin aikomasta häpeästä. Senvuoksi tulin valamaan mieleesi uutta toivoa ja rukoilemaan sinua elämään, tapahtukoonpa mitä tahansa, tietäen, että vielä on yksi keino ja että, jos kaikki käy hyvin, voimme vihdoinkin vapautua. Odota minua O-Tarin valtaistuinsalissa sinä iltana, jona hän aikoo ottaa sinut puolisoksesi! Ja nyt: miten selviydymme tuosta veitikasta?" Hän osoitti lattialla viruvaa kuollutta eunukkia.
"Hänen tähtensä meidän ei tarvitse olla huolissamme", vastasi tyttö. "Kukaan ei uskalla tehdä minulle pahaa, peläten O-Tarin vihaa. Muutoin olisin kuollut heti astuttuani palatsin tähän osaan, sillä naiset vihaavat minua. Ainoastaan O-Tar saattaa rangaista minua, ja mitäpä O-Tar välittää yhden eunukin hengestä? Niin, älä ole peloissasi tämän asian tähden!"
He puristivat toistensa käsiä ristikon lävitse, ja nyt Gahan veti Taran likemmäksi itseään.
"Yksi suukko", hän pyysi, "ennen kuin lähden, prinsessani!" Ja heliumin prinsessan Dejah Thorisin ja Barsoomin sotavaltiaan ylpeä tytär kuiskasi: "Päällikköni!" ja painoi huulensa Turanin, halvan panthanin. huulille.