"Se on valetta!" huusi O-Tar.
"Se ei ole valetta, ja minä voin todistaa sen", vakuutti I-Gos. "Panitteko silloin, kun hän palasi O-Main huoneesta kerskuen urotyöstään, panitteko silloin merkille, että hän tahtoessaan kutsua orjia tuomaan viiniä tavoitti tikariaan lyödäkseen nupilla kelloon, kuten hänen aina on tapana tehdä? Paniko teistä kukaan sen merkille? Ja sen, ettei hänellä ollut tikaria? O-Tar, missä on tikari, joka oli vyölläsi, kun menit O-Main huoneeseen? Sinä et sitä tiedä, mutta minä tiedän. Sinun maatessani pyörtyneenä pelosta otin minä sen hihnoituksestasi ja kätkin sen O-Main vuoteen silkkivaippojen sekaan. Siellä se on vielä nytkin, ja jos ken sitä epäilee, menköön sinne; hän löytää sen sieltä ja tietää jeddakinsa raukaksi."
"Entä tämä petturi?" tiedusti muuan. "Saako hän rankaisematta seistä Manatorin valtaistuimella, sillä aikaa, kun me kinastelemme hallitsijastamme?"
"Juuri hänen urheutensa on paljastanut teille O-Tarin raukkamaisuuden", vastasi I-Gos, "ja hänen avullaan saatte suuremman jeddakin."
"Valitsemme itse oman jeddakimme. Orja kiinni ja surma hänelle!" Hyväksymishuutoja kuului huoneen kaikilta puolilta. Gahan kuunteli tarkkaavasti, ikäänkuin odottaen jotakin toivottua ääntä. Soturit lähestyivät koroketta, jolla hän nyt seisoi paljas miekka kädessään ja toinen käsivarsi kiedottuna Taran ympärille. Hän aprikoi, eivätkö hänen suunnitelmansa sittenkään pitäneet paikkaansa. Jolleivät ne pitäneet, merkitsisi se hänelle kuolemaa, ja hän oli varma siitä, että Tara hänen kaaduttuaan surmaisi itsensä. Niin turhaanko hän kaikkine ponnistuksineen oli palvellut tyttöä?
Useat soturit vaativat kiihkeästi, että olisi heti mentävä O-Main huoneeseen etsimään tikaria, jonka löytyminen todistaisi O-Tarin pelkuriksi. Vihdoin suostui kolme heistä lähtemään. "Teidän ei tarvitse pelätä", vakuutti I-Gos. "Siellä ei ole mitään, mikä voisi vahingoittaa teitä. Viime aikoina olen käynyt siellä usein, ja Turan-orja on nukkunut siellä nämä monet yöt. Kirkaisut ja ulinan, jotka säikyttivät teitä ja O-Taria, päästi Turan ajaakseen teidät pois piilopaikastaan." Häpeilevän näköisenä kolmikko poistui huoneesta etsimään O-Tarin tikaria.
Ja sitten toiset käänsivät huomionsa jälleen- Gahaniin, He lähestyivät valtaistuinta paljaat miekat käsissään, mutta liikkuivat hitaasti, sillä he olivat nähneet tämän orjan jetan-kentällä ja tunsivat hänen käsivartensa taitavuuden. He olivat saapuneet portaiden juurelle, kun korkealta heidän yläpuoleltaan kuului syvä kumahdus, sitten toinen ja vielä yksi. Turan hymyili ja huoahti helpotuksesta. Ehkei se sittenkään ollut tapahtunut liian myöhään. Soturit seisahtuivat kuuntelemaan samoin kuin kaikki muutkin huoneessaolijat. Nyt kantautui heidän korviinsa kovaa pyssyjen räiskettä, ja kaikki se kuului ylhäältä, ikäänkuin olisi taisteltu palatsin katolla.
"Mitä se on?" kyselivät he toisiltaan.
"Ankara myrsky on puhjennut Manatorin kohdalla", arveli joku.
"Älkää välittäkö myrskystä, ennen kuin olette surmanneet tuon olion, joka uskaltaa seisoa jeddakinne valtaistuimella!" vaati O-Tar. "Käykää hänen kimppuunsa!"