Juuri kun hän herkesi puhumasta, jakautuivat valtaistuimen takana olevat verhot, ja korokkeelle astui soturi. O-Tarin sotureitten huulilta pääsi hämmästyksen ja harmin huudahdus. "U-Thor!" he kiljaisivat. "Mitä petosta tämä on?"
"Ei se petosta ole", sanoi U-Thor syvällä äänellään. "Tuon teille uuden jeddakin koko Manatoria varten. En valehtelevaa raukkaa, vaan rohkean miehen, jota kaikki rakastatte."
Senjälkeen hän astahti syrjään ja verhojen kätkemästä käytävästä tuli esiin toinen mies. Hän oli A-Kor, ja hänen näyttäytyessään kajahti huudahduksia, joista kuvastui hämmästystä, riemua ja raivoa, eri puolueiden oivaltaessa, millainen valtiokeikaus oli niin ovelasti suoritettu. A-Korin jäljessä tuli lisää miehiä — kaikki Manatosin kaupungin manatorilaisia — kunnes heitä oli korokkeella tungokseen saakka.
O-Tar kehoitteli parhaillaan sotureitaan hyökkäämään, kun sivuovesta tuoksahti saliin verinen padwar, jonka asu oli sekaisin. "Kaupunkimme on kukistunut!" hän huusi äänekkäästi. "Manatosin laumat tulivat sisälle Vihollisten portista. Gatholilaiset orjat ovat nousseet ja tuhonneet palatsin vartioston. Isoista laivoista lasketaan sotaväkeä palatsin katolle ja Jetan-kentille. Heliumin ja Gatholin väkeä marssii Manatorissa. Huudetaan ääneen Heliumin prinsessaa ja vannotaan, että Manator jätetään suitsuavaksi ruumisrovioksi, joka nielee koko kansamme. Taivas on mustanaan laivoista. Niitä saapuu komeina jonoina idästä ja etelästä."
Ja sitten taaskin Päällikköjen salin ovi lennähti auki, ja käännyttyään katsomaan näkivät manatorilaiset kynnyksellä uuden tulokkaan, valtavan kookkaan, vaaleaihoisen, mustatukkaisen miehen, jonka harmaat silmät nyt kiiluivat kuin teräskärjet, ja hänen takanaan oli Päällikköjen sali täynnänsä sotureita, joilla oli yllään kaukaisten maiden hihnoitukset. Kun Heliumin Tara näki tulijan, sykähti hänen sydämensä riemusta, sillä mies oli John Carter, Barsoomin sotavaltias, joka voittoisan armeijan etunenässä oli saapunut pelastamaan tytärtään. Ja hänen vierellään oli Djor Kantos, jonka kanssa Tara oli ollut kihloissa.
Sotavaltias silmäili seuruetta hetkisen, ennen kuin puhkesi puhumaan. "Laskekaa alas aseenne, Manatorin miehet!" hän virkkoi. "Näen, että tyttäreni on elossa, ja jollei hänelle ole tapahtunut mitään pahaa, on verenvuodatus tarpeetonta. Kaupunkinne on täynnä U-Thorin, Heliumin ja Gatholin sotaväkeä. Palatsia pitävät hallussaan gatholilaiset orjat ja tuhat minun soturiani, joita tämän salin ympärillä olevat käytävät ja huoneet ovat täynnänsä. Jeddakinne kohtalo on teidän omissa käsissänne. Minua ei haluta lainkaan sekaantua siihen asiaan. Olen tullut vain noutamaan tytärtäni ja vapauttamaan gatholilaisia orjia. Olen puhunut!" Odottamatta vastausta hän asteli leveätä pääkuoria pitkin Heliumin Taraa kohti, ikäänkuin sali olisi ollut täynnä hänen omaa väkeään eikä vihollisia.
Manatorin päälliköt seisoivat tyrmistyneinä. He katsoivat O-Tariin, mutta tämä saattoi vain avuttomana vilkuilla ympärilleen, kun vihollisia marssi Päällikköjen salista, kiertäen valtaistuinsalin ympäri, kunnes he olivat saartaneet koko seurueen. Sitten astui sisälle eräs Heliumin armeijan dwar.
"Olemme pidättäneet kolme päällikköä", hän ilmoitti sotavaltiaalle. "He pyrkivät tänne valtaistuinsaliin selostamaan kumppaneilleen jotakin asiaa, jonka he väittävät ratkaisevan Manatorin kohtalon."
"Tuo heidät tänne!" käski sotavaltias.
He saapuivat vahvan vartioston saattamina valtaistuimelle vievien portaiden juurelle. Sinne he pysähtyivät, ja heidän johtajansa kääntyi muiden manatorilaisten puoleen, nosti oikean kätensä korkealle ja näytti jalokivillä koristettua tikaria. "Löysimme sen", hän sanoi, "juuri sieltä, mistä I-Gos väitti sen löytyvän." Ja hän katsoi O-Taria uhkaavasti.