"Vielä yksi kysymys, ennen kuin menet", pyysin.
"No?" myöntyi hän suopeasti.
"Miten saattoi Gahan tulla valtaistuinsaliin O-Tarin asussa?" tiedustelin.
"Se oli yksinkertainen temppu — Gatholin Gahanille", vastasi sotavaltias. "I-Gosin avulla hän hiipi ennen juhlallisuuksien alkua Päällikköjen saliin, sillä aikaa kun valtaistuinhuone ja Päällikköjen sali olivat tyhjinä ennen morsiamen saapumista. Hän tuli kellariholveista pitkin sitä käytävää, joka päättyi valtaistuimen takaisen verhon taakse, ja Päällikköjen saliin päästyään sijoittui ratsastajattoman thoatin selkään, jonka soturi oli I-Gosin korjattavana. O-Tarin astuttua sisään ja tultua likelle Gahania tämä heittäytyi hänen niskaansa ja löi häntä vankan keihään nupilla. Hän luuli surmanneensa jeddakin ja ällistyi, kun O-Tar ilmestyi paljastamaan hänet."
"Entä Ghek? Miten hänelle kävi?" tiukkasin.
"Opastettuaan Val Dorin ja Floranin Taran särkyneen lentokoneen luokse, jonka he korjasivat, hän seurasi heitä Gatholiin, josta lähetettiin sana minulle Heliumiin. Sitten hän ohjasi lukuisan joukkueen, jossa muun muassa olivat A-Kor ja U-Thor, katolta, johon heidät oli laskettu laivoistamme, kiertokäytävää myöten palatsin sisäosiin ja opasti heidät valtaistuinsaliin. Veimme hänet muassamme Heliumiin, jossa hän vielä elää, käyttäen ainoata rykoriaan, jonka hän tapasi melkein kuoliaaksi nälkiintyneenä Manatorin vankiholveista. Mutta seis! Nyt ei enää kysymyksiä!"
Saatoin hänet itäiselle kaarikäytävälle, jonka holvien takaa rusotti päivänkoitto.
"Hyvästi!" hän virkkoi.
"Jaksan tuskin uskoa, että tuossa todellakin olet sinä", huudahdin.
"Huomenna luulen varmasti uneksineeni kaiken tämän."
Hän naurahti, vetäisi miekkansa ja raapaisi sillä karkeatekoisen ristin erään kaaren sementtiin.